viimeiseen asti
kevyesti kohti valoa
odottaa sinun kirjoitustasi
seinällä ja hiiret vapaana
on kadoksissa, kerro jos näet!
Istuin ja valvoin puhelinta tuijottaen. Kuvittelin sen soivan ja nostin luurin. Juttelin tuuuuut äänen kanssa ja pyysin ulos. Ei lähtenyt. Yksin menin. Uhrasin kaiken, jotta voisin onnistua ja onnen saada. Annoin teidän olla ja elää, mutta itselleni sitä en suonut.
Niin kevyesti ja niin ääneti Pasi poistua joukostamme, kuin perhonen hän liihoitteli sinitaivaalla. Mukanaan vain muistot rakkaimmat vuosien takaa. Kumpa voisimme vielä kohdata ja sanan vaihtaa. Olisi aika riidat sopia ja anteeksi antaa.
Pasi Rauhalan muistokirja oli avoinna Helsingin Virka Galleriassa talvella 2011–2012 ja keväällä 2012 se on Berliinissä Suomi-Instituutissa. Se voit kirjoittaa omat muistosi rakkaasta ystävästämme!
Nyt kun tuota Kuolinpesää on tullut tyhjennettyä niin kaikenlaista pientä sitä tulee vastaan. Tänään jätin avaimet johonkin enkä niitä nyt löydä mistään. Joten jos näet tällaisia avaimia niin ota yhteyttä!
Projektipäällikkö, ylioppilas Pasi Rauhala kuoli 1.7.2011 kotonaan Helsingissä. Lohjalla 7.7.1948 syntynyt Rauhala oli kuollessaan 63-vuotias. Pasi eli onnellisen lapsuuden äitinsä ja sisarustensa kanssa. Hän sai rakkautta myös sijaisperheeltä, kun omassa perheessä oli vaikeaa. Myöhemmin hänelle syntyi avioliitossa poika. Elämä hymyili ja sujui käsikirjoituksen mukaan. Kohtalotar...
Tänään heräsin hirveään nakutukseen ja kun siitä tokenin ja menin ulos katsomaan mikä siellä on hätänä, niin jopas jotakin! Mies tikkaiden kanssa hääräili taskun kahvikuppeja pullollaan siinä minun seinustallani. Oli kuulema käsketty kirjoittaa seinään Kotimuseo. Antakaa mun teille Kotimuseot näyttää, sanon minä! Niin ja mikä...
Elämäni on ollut viime aikoina yhtä tarkastelua. Kaikenmaailman psykiatrit ja huuhaatohtorit haluaa ottaa miehestä mittaa. Saa olla pikkusen varuillaan koko ajan. Paree pitää verhot kiinni, kun ei koskaan tiedä kuka sieltä kurkkii.
Oi niitä vuosia. Kaiholla muistelen Karhulan maita ja mantuja ja etenkin rantoja. Jalat sannassa elämä edessä. Toista se on nyt!
Aamulla vessassa partaa ajaessani joku kuiskasi korvaani “tänään on se päivä, suuri päivä. Tänään tulet…”. Sitten huitasin kädelläni ja tuo ääni meni pois. En sitten tiedä mitä tänään tulee tapahtumaan ja mitä hittoa tuo ääni horisi? Ei se kyllä ollu toisaalta eka kerta kun joku...
