Pasi Rauhalan Kotimuseo Virka Galleriassa 8.11.2011–15.1.2012 osana Vanitas valokuvanĂ€yttelyĂ€.

ProjektipÀÀllikkö, ylioppilas Pasi Rauhala kuoli 1.7.2011 kotonaan HelsingissÀ. Lohjalla 7. 7. 1948 syntynyt Rauhala oli kuollessaan 63-vuotias. Pasi eli onnellisen lapsuuden ÀitinsÀ ja sisarustensa kanssa. HÀn sai rakkautta myös sijaisperheeltÀ, kun omassa perheessÀ oli vaikeaa. Myöhemmin hÀnelle syntyi avioliitossa poika. ElÀmÀ hymyili ja sujui kÀsikirjoituksen mukaan. Kohtalotar jakoi kuitenkin hÀnelle huonot kortit juuri, kun kaiken piti olla hyvin. Työn menetys oli kova paikka. Totuuden hyvÀksyminen oli hankalaa. Lopulta hÀn erakoitui yksin omaan pieneen asuntoonsa. Muistan Pasin luotettavana ja rehtinÀ ystÀvÀnÀ, joka oli aina valmis auttamaan kaveria. Huumorintajuaan hÀn ei menettÀnyt koskaan, ei edes synkimmÀllÀ hetkellÀ. Sen todistavat hÀneltÀ jÀlkeen jÀÀneet pÀivÀkirjat.

HÀmeenlinnassa 5. 7. 2011 YstÀvÀÀ kaivaten Rami + perhe

Pasi Rauhalan KuolinpesĂ€ -kokonaisuus on osa taiteilijan alter egon elĂ€mĂ€stĂ€ kertovien nĂ€yttelyiden sarjaa‚ Pasi Rauhalan Kotimuseo.

NĂ€yttelyn virallinen tiedote:

“Onko elĂ€mĂ€ vain turhuuksien turhuutta, vanitas vanitatum, suurta tuhlausta vailla merkitystĂ€?

ElÀmÀn lyhyyttÀ ja katoavaisuutta on kÀsitelty suosituissa asetelmamaalauksissa. NiissÀ viitattiin maallisten nautintojen tilapÀisyyteen ja kuoleman vÀistÀmÀttömyyteen kÀyttÀen symbolisia esineitÀ kuten pÀÀkalloa, tiimalasia tai kelloa, rikki menneitÀ soittimia ja kuihtuvia kukkia.
Virka Gallerian Vanitas-nÀyttely peilaa samoja teemoja nykyisen modernin maailman kÀsittein ja keinoin: Miten nuoruus muuttuu keski-iÀksi ja vanhuudeksi? MitÀ ihmisestÀ jÀÀ jÀljelle kuoleman jÀlkeen? MitÀ meistÀ muistetaan? NÀyttelyn kuraattori taiteilija Timo Wright on valinnut nÀyttelyyn neljÀ taiteilijaa toteuttamaan nÀkemyksensÀ nÀistÀ asioista.

Tuomas Sarparanta esittelee aikuisuuden kynnyksellÀ olevia nuoria, joille kuolemattomuus on aivojen nollausta, vastuuttomuutta, sokeaa uskoa itseensÀ mutta myös toveruutta; kuolevaisuus taas epÀvarmuutta tulevaisuudesta. Jonna Rutanen kuvaa kaveripiirin juurettomuutta BerliinissÀ, nuoruuden ja keski-ikÀisyyden vÀliaikaa, mutta juhlat eivÀt voi jatkua ikuisesti. Nina Merikallio kÀsittelee vanhenemista perinteisesti nuoruutta ihannoivassa muotimaailmassa. Kauneus on lahja, mutta sen voi mieltÀÀ myös kirouksena. Vanheneminen on kamppailua, kun keho ei enÀÀ suoriudukaan siltÀ vaadituista tehtÀvistÀ, ja se muuttaa tai jopa tuhoaa mallin työvÀlineen. Pasi Rauhala pohtii, mitÀ jÀÀ jÀljelle, kun ihminen kuolee ja omaisuus jaetaan. Jotkut esineet eivÀt kelpaa kenellekÀÀn.

NĂ€yttelyn pohjalta on julkaistu myös katalogi, jonka voi ladata tĂ€stĂ€.” (1.89 MB)

LĂ€hde: http://www.virka.fi/fi/galleria/index/aiemmat-nayttelyt/paanayttelyt/2011/396-vanitas