Pasi Rauhala kirjoitti muistiin p\u00e4iv\u00e4n tapahtumia vuodesta 1963 aina kuolemaansa asti. T\u00e4ss\u00e4 koko aineisto vihdoin digitoituna:<\/p>\n
<\/p>\n
2.6.1963 Sunnuntaina\u00a0Jyv\u00e4skyl\u00e4ss\u00e4 Oravien luona<\/p>\n
\u00c4iti oli kyll\u00e4 tosi reilu j\u00e4rjest\u00e4ess\u00e4\u00e4n mulle t\u00e4mm\u00f6isen tilaisuuden! Kotipuolesta ei olisi taatusti l\u00f6ytynyt kes\u00e4ty\u00f6paikkaa, moni opettajan suosikkikin j\u00e4i ilman. Minun olisi ollut ihan turha hakeakaan, koska opettaja oli taatusti kuuluttanut kylill\u00e4, ett\u00e4 sain ehdot. Kaikesta on ilmeisesti kiitt\u00e4minen rehtorskaa. \u00c4itih\u00e4n uhkasi heitt\u00e4\u00e4 minut pellolle, kun se sai tiet\u00e4\u00e4 ehdoista. Rehtorin eukko oli ilmeisesti onnistunut vakuuttamaan \u00e4itimuorin siit\u00e4, ett\u00e4 ahkera aherrus kes\u00e4ty\u00f6ss\u00e4 saisi minut parantamaan tapani. Rehtori junaili minulle kes\u00e4ty\u00f6paikan t\u00e4\u00e4lt\u00e4 Jyv\u00e4skyl\u00e4st\u00e4 \u2013 tosin sill\u00e4 ehdolla, ett\u00e4 suorittaisin ehdot kunnialla. Ja t\u00e4\u00e4ll\u00e4 sit\u00e4 nyt ollaan!<\/p>\n
Saan asua kes\u00e4n ajan kamreeri Oravan perheess\u00e4. Perheeseen kuuluvat herra Oravan lis\u00e4ksi vaimo Kaarin ja lapset Pekka, Helena ja Aino. Kaarin on kuulemma joskus ty\u00f6skennellyt samassa koulussa kuin rehtori. Oravat vaikuttavat ihan reiluilta. He toivottivat minut l\u00e4mpim\u00e4sti tervetulleeksi. Herra Orava antoi minulle t\u00e4m\u00e4n p\u00e4iv\u00e4kirjan ja kehotti minua merkitsem\u00e4\u00e4n hurjat nuoruusmuistoni yl\u00f6s, jotta minulla olisi sitten vanhana partasuuna jotakin, mit\u00e4 kertoa lapsenlapsille! Lapsia en tosin ole viel\u00e4 tavannut, sill\u00e4 he ovat k\u00e4ym\u00e4ss\u00e4 mummonsa luona Muuramessa ja palaavat vasta ensi viikolla.<\/p>\n
Ty\u00f6skentelen siis l\u00e4hettin\u00e4 S\u00e4\u00e4st\u00f6pankissa herra Oravan alaisuudessa. Ty\u00f6t alkavat huomenna seitsem\u00e4lt\u00e4, joten luvassa on aikainen her\u00e4tys. Pelk\u00e4\u00e4n, etten saa unta, odotan huomista ty\u00f6p\u00e4iv\u00e4\u00e4 niin innokkaasti!<\/p>\n
<\/p>\n
3.6.1963\u00a0Maanantaina illalla pime\u00e4n tultua<\/p>\n
Ensimm\u00e4inen ty\u00f6p\u00e4iv\u00e4 on pulkassa. Minut kutsuttiin itse pankinjohtajan puheille! J\u00e4\u00e4r\u00e4 ei ole en\u00e4\u00e4 ihan ajan tasalla. Ukko horisi jotakin sellaista, ett\u00e4\u00a0 herra Orava on todella esimerkillinen ja jalo ihminen, koska h\u00e4n on ottanut kaltaiseni nuoren kapinallisen ottopojakseen. Herra Orava meni ihan h\u00e4milleen ja mutisi jotakin ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4ist\u00e4 vastaukseksi.<\/p>\n
Meit\u00e4 kes\u00e4apulaisia on yhteens\u00e4 viisi. Yksi pankin sihteereist\u00e4, Ritu, on ihan Jayne Mansfieldin n\u00e4k\u00f6inen, platinablondi ja uhkea kuin mik\u00e4. Kotipuolessa ei ole kell\u00e4\u00e4n niin lyhytt\u00e4 minihametta! Kun minut esiteltiin Ritulle, h\u00e4n iski minulle silm\u00e4\u00e4! Kunpa n\u00e4kisin h\u00e4nest\u00e4 unta!<\/p>\n
<\/p>\n
19.6.1963 Keskiviikkona, tuona viikon tympeinp\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4<\/p>\n
Enp\u00e4 ehtinytk\u00e4\u00e4n olla t\u00e4\u00e4ll\u00e4 kuin pari viikkoa, kun Oravat jo meinasivat passittaa minut maitojunalla takaisin! Onnistuin hajottamaan rouva Oravan perint\u00f6vaasin. Helvetin ruma kapistus kiikkui y\u00f6p\u00f6yt\u00e4ni kulmalla. Ei siis mik\u00e4\u00e4n ihme, ett\u00e4 t\u00f6n\u00e4isin sen unenp\u00f6pper\u00f6ss\u00e4ni lattialle. Miten voikin niin rumasta kiposta synty\u00e4 sellainen huuto! Rouva Orava voivotteli kuin olisi menett\u00e4nyt ainoan lapsensa. Sen lis\u00e4ksi, ett\u00e4 maljakko oli ilmeisesti niin vanha, ett\u00e4 itse Kristus oli juonut siit\u00e4, sill\u00e4 oli mittamaton tunnearvo. Minun ei auttanut muu kuin esitt\u00e4\u00e4 n\u00f6yrimm\u00e4t anteeksipyynt\u00f6ni. En todellakaan palaa kotiin ennen kuin moporahat ovat kasassa! Onneksi Oravat leppyiv\u00e4t lopulta, kun onnistuin vakuuttamaan heid\u00e4t siit\u00e4, etten ollut hajottanut saavia tahallani.<\/p>\n
<\/p>\n
20.6.1963 Torstaina<\/p>\n
Oravan lapsoset palasivat t\u00e4n\u00e4\u00e4n mummolasta. Pekka ja Helena olivat tuskin ehtineet riisua kenk\u00e4ns\u00e4, kun he jo s\u00e4nt\u00e4siv\u00e4t tapaamaan uutta \u201disovelje\u00e4\u00e4n\u201d. Tervetulotoivotukset olivat ehk\u00e4 liiankin l\u00e4mpim\u00e4t, en min\u00e4 ihan mik\u00e4\u00e4n \u201disoveikka\u201d ole. Helena huomasi heti tyynyni alta pilkottaneen Tauno-nallen. Tytt\u00f6 yritti siepata sen itselleen, mutta tein selv\u00e4ksi, ettei siihen kosketa. Velipoika antoi sen minulle itkua tihrustaen, kun l\u00e4hdin t\u00e4nne Jyv\u00e4skyl\u00e4\u00e4n, vannotti viel\u00e4, ett\u00e4 pit\u00e4isin siit\u00e4 hyv\u00e4\u00e4 huolta. Niinp\u00e4 toruin tytt\u00f6\u00e4 ja opetin, ettei kukaan muu saa koskea teddyyn kuin min\u00e4. Veli nimitt\u00e4in vaati, ett\u00e4 Tauno on tuotava t\u00e4sm\u00e4lleen samassa kunnossa takaisin kuin se oli l\u00e4htiess\u00e4\u00e4n. Min\u00e4 vannoin kautta kiven ja kannon ja sen lupauksen aion my\u00f6s pit\u00e4\u00e4. No, eiv\u00e4th\u00e4n mukulat siit\u00e4 rauhoittuneet, vaan juoksivat Pekan huoneeseen hakemaan Kimble-pelin. Kehuivat viel\u00e4, ettei peli\u00e4 ollut kenell\u00e4k\u00e4\u00e4n muulla koko kaupungiss\u00e4. He olivat nimitt\u00e4in saaneet sen Helsingin-t\u00e4dilt\u00e4\u00e4n. En viitsinyt pilata heid\u00e4n iloaan ja kertoa, ett\u00e4 samaa peli\u00e4 pelattiin my\u00f6s kotipuolessa, vaikka se aikamoinen takapajula onkin. Niinp\u00e4 annoin heid\u00e4n selitt\u00e4\u00e4 pelin s\u00e4\u00e4nn\u00f6t minulle aivan juurta jaksaen. Teeskentelin piruuttani jopa, ett\u00e4 olin peliss\u00e4 aivan onneton, vaikka oikeasti olenkin aika haka. Me ollaan nimitt\u00e4in velipojan kanssa pelattu peli\u00e4 niin usein, ett\u00e4 noppa ei meinaa en\u00e4\u00e4 oikein toimia.<\/p>\n
<\/p>\n
22.6.1963\u00a0 Lauantaina my\u00f6h\u00e4\u00e4n illalla<\/p>\n
Herra Orava luennoi taas koko illallisen ajan taiteesta. Koko huusholli on t\u00e4ynn\u00e4 piirrustuksia eli \u201dgrafiikkaa\u201d niin kuin Oravat kuvia kutsuvat. Suurin osa niist\u00e4 on mun mielest\u00e4 ihan t\u00e4ytt\u00e4 paskaa, mutta yksi olohuoneen sein\u00e4ll\u00e4 roikkuvista tauluista on ihan hieno. Se on ilmeisesti tosi vanha, varmaan v\u00e4hint\u00e4\u00e4n kivikaudelta. Siin\u00e4 on kasa kirjoja, jotka on piirretty niin tarkasti, ett\u00e4 sit\u00e4 voisi luulla valokuvaksi. Kameraa ei varmaan oltu silloin viel\u00e4 keksitty, joten sen aikaisten ihmisten oli pakko osata piirt\u00e4\u00e4.<\/p>\n
<\/p>\n
23.6.1963 Sunnuntaina<\/p>\n
Taideluennot sen kuin jatkuvat. En voi kuvitella sen tylsemp\u00e4\u00e4 aihetta! Rouva Orava ny\u00f6kk\u00e4ilee innokkaasti herra Oravan jokaisen lauseen j\u00e4lkeen kuin herra Orava olisi maailman viisain mies. Jopa Oravan pennut tuntuvat olevan ukon luennoista aivan haltioissaan! Kirjoitan t\u00e4t\u00e4 tyhjin vatsoin, sill\u00e4 minulle ei t\u00e4n\u00e4\u00e4n tarjoiltu illallista. Olin varautunut \u00e4ij\u00e4n luentoon tuomalla ruokap\u00f6yt\u00e4\u00e4n Aku Ankan. Kirjallisuusvalintani ei ilmeisesti t\u00e4ytt\u00e4nyt herra Oravan tarkkoja kriteerej\u00e4, sill\u00e4 h\u00e4n tempaisi lehden kourastani raivon vallassa. Minulla ei kuulemma ole mit\u00e4\u00e4n tapoja. Yritin selitt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 min\u00e4kin olen kiinnostunut kuvataiteesta ja ett\u00e4 sit\u00e4h\u00e4n Aku nimenomaan on, piirrettyj\u00e4 kuvia eli kuvataidetta, mutta siit\u00e4k\u00f6s ukko syd\u00e4mistyi! Minulle ei herunut ruokaa. En kuitenkaan saanut poistua p\u00f6yd\u00e4st\u00e4, vaan jouduin j\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n kuuntelemaan \u00e4ij\u00e4n jorinoita ja nuolemaan tyhj\u00e4\u00e4 lautasta.<\/p>\n
<\/p>\n
7.7.1963 Sunnuntaina mun 15-vuotisjuhlap\u00e4iv\u00e4n\u00e4\u2026<\/p>\n
Ei helvetti, mik\u00e4 syntym\u00e4p\u00e4iv\u00e4! Olen varmasti koko maailman ainut 15-vuotias, joka joutuu viett\u00e4m\u00e4\u00e4n oman syntym\u00e4p\u00e4iv\u00e4ns\u00e4 kotiarestissa! Min\u00e4 olen yritt\u00e4nyt parhaani. Olen nuolla lipitt\u00e4nyt herra Oravan persett\u00e4 niin paljon kuin olen suinkin ehtinyt. Eilen tarjouduin jopa pesem\u00e4\u00e4n sen auton! Mutta ei! Olin j\u00e4tt\u00e4nyt jo hyviss\u00e4 ajoin eli pari p\u00e4iv\u00e4\u00e4 sitten keitti\u00f6n p\u00f6yd\u00e4lle vinkiksi Fazer Musiikin -katalogin ja jopa ympyr\u00f6inyt siit\u00e4 muutaman kiinnostavan levyn. Hienovarainen vihjeeni ei sitten ilmeisesti kuitenkaan ollut mennyt perille, sill\u00e4 t\u00e4n\u00e4 aamuna lahjapaketistani paljastui eepos \u201dTaidetta jokamiehelle\u201d. Herra ja rouva Oravan naamat loistivat kuin aurinko Naantalissa, kun he ojensivat paketin minulle. Minun naamani sen sijaan ven\u00e4hti saman tien, kun sain lahjan kouraani ja tajusin, ett\u00e4 siell\u00e4 on kirja! En ole lukenut el\u00e4m\u00e4ni aikana kuin yhden kirjan ja senkin opettajan vaatimuksesta koulua varten: \u201dPunainen viiva\u201d. Silloin p\u00e4\u00e4tin, ett\u00e4 jos kirjallisuus on t\u00e4mm\u00f6ist\u00e4 paskaa, j\u00e4t\u00e4n lukemisen suosiolla muille. Kun avasin k\u00e4\u00e4reen ja n\u00e4in, mist\u00e4 teoksesta oli kyse, minulta lipsahti kirosana. Tapanani ei ole yleens\u00e4 kiroilla naisten kuullen, paitsi tietysti \u00e4iteen, mutta se oli ihan spontaani reaktio, en mahtanut sille mit\u00e4\u00e4n! Rouva Orava oli py\u00f6rty\u00e4! Herra Orava puolestaan oli kuin myrskynmerkki. H\u00e4n m\u00e4\u00e4r\u00e4si minut koko viikoksi kotiarestiin. Rouva Orava tosin s\u00e4\u00e4li minua sen verran, ett\u00e4 l\u00f6ysin juuri \u00e4sken oveni takaa pienen palan t\u00e4ytekakkua. Loput kakusta oli ilmeisesti jo h\u00e4vinnyt parempiin suihin.<\/p>\n
<\/p>\n
8.7.1963 Maanantaina<\/p>\n
Rouva Orava potee ilmeisesti huonoa omaatuntoa eilisest\u00e4. H\u00e4n tuli her\u00e4tt\u00e4m\u00e4\u00e4n minua aamulla, toi oikein kupillisen kahvia s\u00e4nkyyni. Herra Oravan suuttumus ei sen sijaan osoita mit\u00e4\u00e4n lauhtumisen merkkej\u00e4, pikemminkin p\u00e4invastoin. Pahaksi onnekseni p\u00e4iv\u00e4n lehdess\u00e4 oli mielipidekirjoitus nuorisokriminaaleista, jotka kirjoittajan mukaan \u201dtuhoavat vaivalla saavutetun yhteiskuntaj\u00e4rjestyksen\u201d ja j\u00e4k\u00e4 j\u00e4k\u00e4 \u2013 mit\u00e4 se ikin\u00e4 tarkoittaakaan. Herra Orava sai kirjoituksesta lis\u00e4\u00e4 vett\u00e4 myllyyns\u00e4. H\u00e4nen t\u00e4m\u00e4n aamuinen luentonsa k\u00e4sittelikin nuorison turmeltuneisuutta ja rappiota. Taidetta sivuttiin vain ohimennen. Ihme kyll\u00e4 jopa rouva Orava v\u00e4\u00e4ntelehti vaivaantuneena paikallaan kuunnellessaan miehens\u00e4 epistolaa. Olen alkanut pit\u00e4\u00e4 h\u00e4nest\u00e4. Harmi vain, ett\u00e4 h\u00e4n on erehtynyt menem\u00e4\u00e4n naimisiin mokoman kusip\u00e4\u00e4n kanssa.<\/p>\n
<\/p>\n
5.8.1963 Maanantaina<\/p>\n
Min\u00e4 vihaan sit\u00e4 \u00e4mm\u00e4\u00e4! Saatanan huora, min\u00e4 tapan sen!<\/p>\n
<\/p>\n
8.8.1963 Keskiviikkona<\/p>\n
Istun nyt kolmatta iltaa kotiarestissa. Sain maanantaina \u201d\u00e4idilt\u00e4\u201d kirjeen, jossa h\u00e4n ilmoitti, ett\u00e4 kotiin ei ole en\u00e4\u00e4 paluuta. Niin oli kuulemma sovittu herra Oravan kanssa jo kev\u00e4\u00e4ll\u00e4. Kukaan ei vain ollut vaivautunut kertomaan minulle totuutta! Herra Orava on kuulemma luvannut huolehtia minusta siihen asti, kunnes joudun armeijan harmaisiin. Saan kuulemma tulla k\u00e4ym\u00e4\u00e4n kotona vasta, kun olen muuttanut tapani. Sit\u00e4 ennen en ole tervetullut, koska olen niin huono roolimalli Timolle.<\/p>\n
Raivostuin niin, ett\u00e4 sain kai jonkinlaisen hermokohtauksen. En muista koko illasta mit\u00e4\u00e4n. Olen n\u00e4emm\u00e4 raapustanut p\u00e4iv\u00e4kirjaan nuo pari rivi\u00e4, mutta en muista edes sit\u00e4. Seuraava muistikuva on tiistaiaamulta. Her\u00e4sin takki p\u00e4\u00e4ll\u00e4 ja saappaat jalassa huoneeni lattialta. Herra Orava her\u00e4tti minut ja m\u00e4\u00e4r\u00e4si minut koko viikoksi kotiarestiin. Olin kuulemma varastanut h\u00e4nen vierasvaraksi tarkoitetun viskins\u00e4 ja l\u00e4htenyt k\u00e4nniss\u00e4 kaupungille riehumaan. Pankinjohtaja oli tuonut minut kotiin ihan henkil\u00f6kohtaisesti. Olin kuulemma heitt\u00e4nyt kiven pankin ikkunasta sis\u00e4\u00e4n. Onneksi Herra Orava oli sent\u00e4\u00e4n saanut suostuteltua pankinjohtajan olemaan tekem\u00e4tt\u00e4 rikosilmoitusta.<\/p>\n
<\/p>\n
13.8.1963 Tiistaina<\/p>\n
Min\u00e4 ja herra Orava olemme koko ajan napit vastakkain. En voi siet\u00e4\u00e4 sit\u00e4 \u00e4ij\u00e4\u00e4! Se saatanan mulkku on niin itse\u00e4\u00e4n t\u00e4ynn\u00e4. Jos saisin markan joka kerta, kun se kehuu itse\u00e4\u00e4n, olisin rikas. \u00c4ij\u00e4 kuvittelee tiet\u00e4v\u00e4ns\u00e4 ja osaavansa kaiken. Ja p\u00e4\u00e4stip\u00e4 herra Orava suustaan millaisia latteuksia tahansa, rouva Orava katsoo h\u00e4nt\u00e4 sameilla spanielin silmill\u00e4\u00e4n ja n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 silt\u00e4 kuin n\u00e4kisi itse messiaan. Eniten minua vituttaa se, ett\u00e4 \u00e4ij\u00e4 kiillottaa kruunuaan minun avullani. Koko helvetin kaupunki tiet\u00e4\u00e4, ett\u00e4 min\u00e4 olen \u00e4itini hylk\u00e4\u00e4m\u00e4 nuorisorikollinen, jonka herra Orava on ottanut hyv\u00e4\u00e4 hyvyytt\u00e4\u00e4n huostaansa!<\/p>\n
<\/p>\n
15.8.1963 Torstaina<\/p>\n
Pihistin t\u00e4n\u00e4\u00e4n herra Oravan mikroskoopin! Ukko tutkii sen avulla milloin mit\u00e4kin ameebaa ja luennoi sitten ruokap\u00f6yd\u00e4ss\u00e4 uusista havainnoistaan mink\u00e4 taideluennoiltaan ehtii. \u00c4ij\u00e4 vartioi aarrettaan niin, ett\u00e4 sain todella k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 hoksottimiani saadakseni sen vohkittua. Kerronpa miten se oikein tapahtui! Oravan-ukko oli eilen taas kerran vehkeen kimpussa. Min\u00e4 menin muina miehin\u00e4 ulos ja palasin hetken kuluttua innosta hihkuen takaisin. Huusin ukolle, ett\u00e4 pihalla on harvinainen koloradonkuoriainen poikineen. Ja tottahan se olikin, sill\u00e4 olin pihist\u00e4nyt purkillisen biologian luokasta. Opettajan mukaan lajia ei esiinny Suomessa lainkaan. Se oli itse tuonut muutaman hy\u00f6nteiskokoelmaansa rapakon takaa. Siin\u00e4 kyll\u00e4 hippulat vinkui, kun ukko s\u00e4nt\u00e4si pihalle! Min\u00e4 tiesin tilaisuuteni koittaneen ja sieppasin laitteen parempaan talteen. Sitten vain vehje nopeasti reppuun ja pikajuoksua kaverilleni Hekalle. Se suostui tietenkin s\u00e4ilytt\u00e4m\u00e4\u00e4n vehjett\u00e4 niin kauan, ett\u00e4 uskaltaisin hakea sen kotiin. Minun teki tosin mieli iske\u00e4 koko toosa heti tuhannen pillun p\u00e4reiksi, mutta hillitsin vaivoin itseni. Heti kun herra Orava on luopunut toivosta ja tyytyy siihen, ettei n\u00e4e kalleinta aarrettaan en\u00e4\u00e4 koskaan, min\u00e4 otan sen esiin ja ly\u00f6n sen m\u00e4s\u00e4ksi! Hah!<\/p>\n
<\/p>\n
16.8.1963<\/p>\n
Herra Orava on myll\u00e4nnyt koko asunnon aivan yl\u00f6salaisin l\u00f6yt\u00e4\u00e4kseen rakkaan mikroskooppinsa. Mutta min\u00e4p\u00e4 olen niin juoni, ettei se ole onnistunut l\u00f6yt\u00e4m\u00e4\u00e4n sit\u00e4! Totta kai se tiesi heti ep\u00e4ill\u00e4 minua, mutta k\u00e4yty\u00e4\u00e4n huoneeni millimetri millimetrilt\u00e4 l\u00e4pi, sen oli pakko uskoa, ettei se ollut minun huoneessani. Sitten alkoi varsinainen ristikuulustelu. Minun piti kuulemma palauttaa mikroskooppi heti tai muuten se tekisi minusta rikosilmoituksen. Min\u00e4 vain nauroin p\u00e4in naamaa! Esitin parhaani mukaan, ettei uhkaus tehnyt minuun mit\u00e4\u00e4n vaikutusta. Oikeasti olin aivan hermona, mutta sain kun sainkin ukon vakuuttumaan siit\u00e4, etten pel\u00e4nnyt edes poliisia. Sitten se alkoi uhkailla minua kotiarestilla. Esitin j\u00e4lleen aivan tyynt\u00e4, vaikka oikeasti punttini tutisivat. Lopulta herra Orava luovutti ja laahusti lannistuneen n\u00e4k\u00f6isen\u00e4 pois huoneestani. Minua k\u00e4vi sit\u00e4 melkein s\u00e4\u00e4liksi, mutta sitten muistin kaikki sen omahyv\u00e4iset luennot ja s\u00e4\u00e4li oli tiess\u00e4\u00e4n.<\/p>\n
<\/p>\n
17.8.1963 Lauantaina<\/p>\n
Oravan pennut ovat taas Muuramessa mummolassa. Hassua muuten, ett\u00e4 min\u00e4 olen herra ja rouva Oravalle niin rakas, melkein kuin oma poika, mutta mummolaan minulla ei silti ole mit\u00e4\u00e4n asiaa. Ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4h\u00e4n sen: mummulla on kuulemma niin heikko syd\u00e4n, ett\u00e4 h\u00e4n varmaan saisi slaagin, jos h\u00e4n edes n\u00e4kisi kaltaiseni l\u00e4tt\u00e4hatun! No, sama se, parempi vain, ettei minua raahata sinne jumalan sel\u00e4n taa. T\u00e4\u00e4ll\u00e4 Jyv\u00e4skyl\u00e4ss\u00e4 majaillessani olen tajunnut, ett\u00e4 min\u00e4 olen kaupunkilainen. Kunhan saan armeijan k\u00e4yty\u00e4, muutan Helsinkiin. Minusta tulee stadin kundi!<\/p>\n
<\/p>\n
19.8.1963 Maanantaina<\/p>\n
Voi saatana! Ritu taitaakin olla ehta huora! Piti minun kanssa sellaista peli\u00e4 koko kes\u00e4n, mutta t\u00e4n\u00e4\u00e4n tuli kutsu kihlajaisiin. Tai siis eih\u00e4n h\u00e4n minulle sit\u00e4 kutsua l\u00e4hett\u00e4nyt, vaan Oraville. Kun ihmettelin \u00e4\u00e4neen, ett\u00e4 mist\u00e4 Ritu on ehtinyt itselleen uskon vampata, rouva Orava kertoi, ett\u00e4 h\u00e4n on styylannut yhden S\u00e4\u00e4st\u00f6pankin virkailijan kanssa i\u00e4t ja ajat! Ja kehtasi sitten tehd\u00e4 itse\u00e4\u00e4n minulle tyk\u00f6, vaikka oli seuraa toisen kanssa!<\/p>\n
<\/p>\n
25.8.1963 Sunnuntaina<\/p>\n
Minutkin raijattiin vasten tahtoani Ritun kihlajaisiin. Kyll\u00e4p\u00e4 oli julkean n\u00e4k\u00f6inen morsian! Hame ylsi h\u00e4din tuskin polviin! Ei \u00e4lynnyt luopua huoran elkeist\u00e4\u00e4n edes omissa kihlajaisissaan! Hyv\u00e4, ettei iskenyt silm\u00e4\u00e4, kun tulin! Sulhanen vaikutti mukavalta. S\u00e4\u00e4liksi k\u00e4y miest\u00e4. Ei taida raukalla olla harmainta aavistusta siit\u00e4, ett\u00e4 joutuu aisankannattajaksi.<\/p>\n
<\/p>\n
10.3.1964 Tiistaina<\/p>\n
T\u00e4n\u00e4\u00e4n sattui kiva juttu. Heka pyysi minua kirjoittamaan sanoja h\u00e4nen rautalankab\u00e4ndins\u00e4 lauluihin. Opettaja luki mun aineen eilen \u00e4idinkielen tunnilla \u00e4\u00e4neen ja Heka sanoi, ett\u00e4 minulla tuntuu olevan sana hallussa. Lupasin mietti\u00e4 asiaa. En viitsinyt kertoa, etten ole kirjoittanut mit\u00e4\u00e4n muuta kuin t\u00e4t\u00e4 p\u00e4iv\u00e4kirjaa ja jonkun hassun kirjeen Timolle. Aluksi t\u00e4m\u00e4 p\u00e4iv\u00e4kirjatouhu tuntui ihan hullun hommalta, mutta nykyisin min\u00e4 ihan tykk\u00e4\u00e4n kirjoittaa. Kenelle min\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4 omista asioistani voisin kertoa? Kotopuolessa saattoi sent\u00e4\u00e4n aina puhua Timon kanssa. Mit\u00e4h\u00e4n pikkuveikalle mahtaa kuulua?<\/p>\n
<\/p>\n
15.3.1964 Sunnuntaina<\/p>\n
K\u00e4vin t\u00e4n\u00e4\u00e4n koulun j\u00e4lkeen Heikin luona seuraamassa Hekan ja kavereiden rautalankapumpun harjoituksia. Ne pojathan osaavat soittaa! Olin lent\u00e4\u00e4 persiilleni, kun Heka tarttui kitaraan! B\u00e4ndin toinen kitaristi Pekka on s\u00e4velt\u00e4nyt kaikki niiden kappaleet itse. Ongelma on vain siin\u00e4, ettei kukaan heist\u00e4 osaa kirjoittaa lauluihin sanoja. Min\u00e4 lupauduin kyn\u00e4ilem\u00e4\u00e4n jotakin. Mit\u00e4h\u00e4n siit\u00e4kin tulee?<\/p>\n
<\/p>\n
19.3.1964 Torstaina<\/p>\n
Ei taida meik\u00e4pojasta olla kirjailijaksi! Olen nyt koko illan yritt\u00e4nyt raapustaa sanoituksia Hekalle ja b\u00e4ndin pojille, muttei siit\u00e4 tahdo synty\u00e4 lasta eik\u00e4 paskaa. Paperia ja mustetta kuluu, mutta ainakaan toistaiseksi en ole saanut aikaan kuin kasan paperitolloja roskakorin t\u00e4ytteeksi. Huomenna l\u00e4hden Hekan kanssa hakemaan v\u00e4h\u00e4n inspiraatiota ravintelista. Saa n\u00e4hd\u00e4, onko v\u00e4\u00e4rennetyist\u00e4 papereistani mihink\u00e4\u00e4n!<\/p>\n
<\/p>\n
21.3.1964 Lauantaina<\/p>\n
Vietin koko p\u00e4iv\u00e4n s\u00e4ngyn pohjalla. Minulla on armoton krapula. Rouva Orava on niin liikuttavan naiivi, ett\u00e4 h\u00e4n luuli minun olevan flunssassa ja kantoi minulle kannukaupalla l\u00e4mmint\u00e4 mustaviinimarjamehua. Herra Orava on onneksi liikematkalla ja palaa vasta huomenna. Eik\u00f6h\u00e4n t\u00e4m\u00e4 jys\u00e4ri ole jo siihen menness\u00e4 helpottanut.<\/p>\n
<\/p>\n
25.3.1964 Keskiviikkona<\/p>\n
Heka ei vain ota uskoakseen, ettei minusta ole kyh\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n tangoja eik\u00e4 soittamaan jazzpumpussa! Se tuli eilen kauhealla tohinalla meille ja intoili, ett\u00e4 opettaa minua soittamaan. Parin tunnin p\u00e4\u00e4st\u00e4 se n\u00e4ytti jo aika vaivaantuneelta ja alkoi ker\u00e4t\u00e4 kamppeitaan. Sill\u00e4 oli kuulemma kiire saunaan. Ei se kuitenkaan ihan t\u00e4ysin toivoaan heitt\u00e4nyt, sill\u00e4 se j\u00e4tti kitaransa mulle lainaan. Olen yritt\u00e4nyt r\u00e4mpytt\u00e4\u00e4 sit\u00e4 parhaani mukaan koko t\u00e4m\u00e4n illan, mutta se huvi loppui hetki sitten siihen, ett\u00e4 herra Orava tuli huutamaan ovelle naama punaisena, ett\u00e4 minun olisi paras lopettaa musisointi t\u00e4lt\u00e4 illalta tai h\u00e4n tekee instrumentistani selv\u00e4\u00e4.<\/p>\n
<\/p>\n
26.3.1964 Torstaina<\/p>\n
Ei t\u00e4st\u00e4 mit\u00e4\u00e4n tule, saatana! Yrit\u00e4n ja yrit\u00e4n, mutta en min\u00e4 vain osaa soittaa! Uskottava se on, perkele! Tekisi mieli paukauttaa Hekaa kitaralla p\u00e4\u00e4h\u00e4n! Se on niin leuhkaa, niin leuhkaa, koska soittaa oikein pumpussa! Taisi ihan piruuttaan antaa tuon kitaran lainaan, ett\u00e4 voisi n\u00f6yryytt\u00e4\u00e4 minua. Sit\u00e4 paitsi on kai se helppoi soitella, kun pappa on maksanut viulu- sun muut musiikkitunnit ihan pikkukersasta asti! Tuskinpa sek\u00e4\u00e4n nyt mik\u00e4\u00e4n kitarankieli kourassaan on syntynyt!<\/p>\n
<\/p>\n
1.4.1964<\/p>\n
Meille tuli t\u00e4n\u00e4\u00e4n Hekan kanssa tosi mojova riita. Se tuli kyselem\u00e4\u00e4n multa, miten kitaran soittaminen sujuu. Min\u00e4 vastasin v\u00e4h\u00e4n kovempaan s\u00e4vyyn, ett\u00e4 se voisi suksia sen kirotun kitaransa kanssa hevon kuuseen. Heka oli ihan \u00e4im\u00e4n k\u00e4ken\u00e4. Se v\u00e4itti lainanneensa kitaraa minulle sen takia, ett\u00e4 niiden orkka tarvitsisi uuden kitaristin. Entinen oli kuulemma p\u00e4\u00e4ssyt Tete Termiten kitaristiksi! Sit\u00e4 min\u00e4 en kyll\u00e4 usko ennenn kuin n\u00e4en. Ja pianhan se selvi\u00e4\u00e4, olen nimitt\u00e4in menossa kyseisen pumpun keikalle viikonloppuna! Mutta siis olin kirjoittamassa Hekan ja mun riidasta: No, Heka otti tietysti itseens\u00e4 sen, ett\u00e4 aloin huuta sille kurkku suorana. Min\u00e4 yritin hyvitell\u00e4, mutta yritykseksih\u00e4n se j\u00e4i. Se marssi tiehens\u00e4 ovet paukkuen. J\u00e4i kyll\u00e4 kahertamaan mielt\u00e4 se mahdollisuus, ett\u00e4 p\u00e4\u00e4sisin soittamaan oikeassa pumpussa! Sill\u00e4 tavallahan niit\u00e4 tytt\u00f6j\u00e4 saadaan, ainakin mik\u00e4li Hekaa on uskominen. Siell\u00e4 ne kirkuu lavan edess\u00e4 ja hypp\u00e4\u00e4 keikan j\u00e4lkeen kaulaan roikkumaan.<\/p>\n
<\/p>\n
3.4.1964<\/p>\n
Heka ja min\u00e4 olemme taas v\u00e4leiss\u00e4. K\u00e4vin sen luona hattu kourassa pyyt\u00e4m\u00e4ss\u00e4 anteeksi. Onneksi se ei ole pitk\u00e4vihainen. Kitaristin paikka on kuulemma yh\u00e4 auki. Naapuriluokan Risto oli kuulemma k\u00e4ynyt Hekan luona esittelem\u00e4ss\u00e4 taitojaan, mutta Heka ei ollut kelpuuttanut sit\u00e4. Minulla on siis viel\u00e4 mahdollisuuksia! Ongelma onkin siin\u00e4, miten ehdin oppia soittamaan ennen kuin Heka ehtii l\u00f6yt\u00e4\u00e4 jonkun muun kitaranvarteen. Heka lupasi j\u00e4lleen yritt\u00e4\u00e4 opettaa minua, mutta pelk\u00e4\u00e4np\u00e4, ettei minusta ole kitaristiksi.<\/p>\n
<\/p>\n
15.4.1964<\/p>\n
Min\u00e4 l\u00f6in t\u00e4n\u00e4\u00e4n hanskat tiskiin. R\u00e4mpytin ja r\u00e4mpytin viikkokaupalla, kunnes viimein suostuin uskomaan, ettei minusta ole siihen. Olin aika n\u00f6yr\u00e4\u00e4 poikaa, kun k\u00e4vin palauttamassa kitaran Hekalle. Heka n\u00e4ytti l\u00e4hinn\u00e4 helpottuneelta kuullessaan, ett\u00e4 olin p\u00e4\u00e4tt\u00e4nyt luovuttaa.<\/p>\n
<\/p>\n
16.4.1964<\/p>\n
Sain t\u00e4n\u00e4\u00e4n koulussa kuulla Ristolta, ett\u00e4 Heka on jo l\u00f6yt\u00e4nyt uuden kitaristin. Ilmankos se olikin niin h\u00e4mill\u00e4\u00e4n, kun menin sen luo palauttamaan kitaraa! Se onkin sellainen mammanpoika, etten yht\u00e4\u00e4n ihmettele, ettei se puhua pukahtanut asiasta mit\u00e4\u00e4n! Tulin niin vihaiseksi, ett\u00e4 olin jo rynt\u00e4\u00e4m\u00e4ss\u00e4 Hekan kimppuun, mutta Risto ehti v\u00e4liin. Muuten olisin nostanut sen vellihousun kraiveleista sein\u00e4lle.<\/p>\n
<\/p>\n
20.4.1964<\/p>\n
K\u00e4vin t\u00e4n\u00e4\u00e4n Riston kanssa Hekan pumpun treeneiss\u00e4. Se uusi kitaristi, Ilpo, on aika haka! Siin\u00e4 meinasi j\u00e4\u00e4d\u00e4 Tete Termitekin toiseksi! No ei vainkaan, kyll\u00e4 siin\u00e4 on Suomen ykk\u00f6spumppu! Heka oli saanut kaveriltaan muutaman julisteen ja antoi minullekin yhden. Voin jo kuvitella herra Oravan reaktion, kun se n\u00e4kee sen julisteen minun sein\u00e4ll\u00e4ni! Olen jo aikaa sitten ker\u00e4nnyt huoneeni seini\u00e4 rumentaneet grafiikanlehdet kasaan ja sys\u00e4nnyt kasan rouva Oravalle. Siit\u00e4k\u00f6s herra Orava suuttui! Pian h\u00e4nell\u00e4 oli kuitenkin toinen \u00e4\u00e4ni kellossa, kun h\u00e4n tajusi, ett\u00e4 taulut eiv\u00e4t ole minun huoneessa turvassa, olinhan hajottanut jo sen peijakkaan vaasinkin!<\/p>\n
<\/p>\n
1.5.1964<\/p>\n
Kyll\u00e4p\u00e4 ukolla kestikin ennen kuin se huomasi uuden julisteeni! Reaktio oli juuri sellainen kuin olin uumoillutkin. Ehdin juuri ja juuri est\u00e4\u00e4 \u00e4ij\u00e4\u00e4 repim\u00e4st\u00e4 julistetta palasiksi. Sitten alkoikin varsinainen taistelu. Lopulta min\u00e4 voitin lupaamalla k\u00e4ytt\u00e4yty\u00e4 kunnolla. Mik\u00e4li aiheuttaisin taas harmia, herra Orava repisi julisteen ja m\u00e4\u00e4r\u00e4isi minulle entist\u00e4 ankaramman kotiarestin.<\/p>\n
<\/p>\n
2.1.1966 Sunnuntaina<\/p>\n
Uskomatonta mutta totta: aikani Oravien pes\u00e4ss\u00e4 l\u00e4hestyy kiivaasti loppuaan. Jo viikon p\u00e4\u00e4st\u00e4 heit\u00e4n perheelle hyv\u00e4stit ja suuntaan valtion palvelukseen. Kukapa olisi uskonut, ett\u00e4 viett\u00e4isin t\u00e4ss\u00e4 talossa melkein kolme vuotta? Ei meik\u00e4poika ainakaan! Mik\u00e4 on saldo? Ei hullumpi: yksi putkareissu, kuukausikaupalla kotiarestia, josta ainakin puolet j\u00e4i lusimatta, kun opin livahtamaan karkuun huoneeni ikkunasta, ja jatkuva nokkapokka herra Oravan kanssa. En kaipaa t\u00e4st\u00e4 huushollista kuin yht\u00e4 asiaa: rouva Oravaa ja h\u00e4nen sapuskojaan (siin\u00e4 taitaa sittenkin olla kaksi asiaa). Rouva Orava on hieno ihminen. Jos suoraan sanon, toivoisin, ett\u00e4 minun \u00e4itini olisi ollut samanlainen. Mutta n\u00e4ist\u00e4 kahdesta naisesta ei tosiaankaan voi puhua samana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4. Toinen on hieno ja sivistynyt, toinen yksi kapinen luuska. Lupasin rouva Oravalle kirjoittaa jokusen rivin harmaista. Olen kuulemma aina tervetullut lomille \u201dkotiin\u201d. Mutta sano minun sanoneen: min\u00e4 en t\u00e4h\u00e4n tupaan en\u00e4\u00e4 l\u00e4hdetty\u00e4ni palaa. En halua n\u00e4hd\u00e4 herra Oravan maireaa naamaa en\u00e4\u00e4 koskaan.<\/p>\n
PS: Tein Oravan ukolle aikamoisen jekun! Milloinkahan h\u00e4n mahtaa huomata, millaisen muiston h\u00e4nelle j\u00e4tin? Ei saatana, miten paljon minua naurattaa!<\/p>\n
<\/p>\n
10.1.1966 Maanantaina<\/p>\n
T\u00e4n\u00e4\u00e4n astun valtion palvelukseen. Saapa n\u00e4hd\u00e4, pit\u00e4\u00e4k\u00f6 vanha sanonta paikkansa, ett\u00e4 armeija tekee miehen! No, ainakin p\u00e4\u00e4sen uusiin maisemiin. Se tekee varmasti hyv\u00e4\u00e4!<\/p>\n
<\/p>\n
18.1.1967 Keskiviikkona<\/p>\n
Olen majaillut nyt jo viikon p\u00e4iv\u00e4t H\u00e4meenlinnassa inttikaverini Ramin sohvalla. Sain tosiaan viime viikolla suoritettua armeijan kunnialla loppuun. Siin\u00e4h\u00e4n se vuosi vier\u00e4hti, vaikken pit\u00e4nytk\u00e4\u00e4n tapahtumista kirjaa. Olisihan minulla ollut t\u00e4m\u00e4 Oravan ukon lahjoittama vihko mukana, mutta en vain saanut tartuttua kyn\u00e4\u00e4n.<\/p>\n
Allekirjoitin t\u00e4n\u00e4\u00e4n vuokrasopimuksen ja muutan huomenna omaan luukkuun. Rami j\u00e4rjesti minulle t\u00f6it\u00e4kin t\u00e4\u00e4lt\u00e4 H\u00e4meenlinnasta kaverinsa firmasta. Siin\u00e4 vasta on reilu kaveri! Onneksi osuimme intiss\u00e4 samaan tupaan. Armeijan touhut eiv\u00e4t oikein olleet minulle mieleen, mutta onneksi l\u00f6ysin Ramin kaltaisen sielunveljen. Viel\u00e4kin naurattaa, kun muistelen, millaisia tempauksia me j\u00e4rjestimme kapiaisten iloksi! Maksoimme aikamoisen hinnan yypeen\u00e4, mutta oli se sen arvoista!<\/p>\n
Meinaan tosiaan asettua aloilleni t\u00e4nne H\u00e4meenlinnaan. Muoria ja Timoa en ole n\u00e4hnyt sen j\u00e4lkeen, kun minut l\u00e4hetettiin Jyv\u00e4skyl\u00e4\u00e4n. Sain siit\u00e4kin l\u00e4vest\u00e4 tarpeekseni jo Oravien luona asuessani. Haaveilen yh\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 p\u00e4\u00e4sisin viel\u00e4 joskus muuttamaan Helsinkiin, mutta se saa viel\u00e4 toistaiseksi j\u00e4\u00e4d\u00e4 pelk\u00e4ksi haaveeksi.<\/p>\n
PS: Muistelin \u00e4sken aikaani Oravilla ja yht\u00e4kki\u00e4 muistin, millaisen kepposen tein herra Oravalle. Meik\u00e4 poika nauraa makeasti!<\/p>\n
<\/p>\n
29.1.1967 Sunnuntaina<\/p>\n
Olipas tupaantulijaiset! Olisihan minun pit\u00e4nyt arvata, ett\u00e4 Rami jos kuka osaa j\u00e4rjest\u00e4\u00e4 villit hipat! Tuskin olimme saaneet kannettua viimeiset muuttolaatikot sis\u00e4\u00e4n, kun ensimm\u00e4iset vieraat jo soittivat kelloa. Rami tuntee varmasti ainakin puoli kaupunkia. Porukkaa lappoi sis\u00e4\u00e4n semmoista vauhtia, ett\u00e4 tuskin pysyin mukana laskuissa. Loppuillasta yksi\u00f6ni oli niin tupaten t\u00e4ynn\u00e4 sakkia, ett\u00e4 tunnelmaa voi totisesti luonnehtia tiiviiksi! Rami oli tietysti huolehtinut siit\u00e4kin, ett\u00e4 juhliin osallistui muutama iloluonteinen naisihminenkin, toinen toistaan kauniimpi. Rami iski silm\u00e4ns\u00e4 lauman kuningattareen, kuinkas muuten! Pariskunta poistui loppuilllasta huojuvin askelin toisistaan tukea hakien. Minun iltani p\u00e4\u00e4ttyi v\u00e4hemm\u00e4n romanttisesti vessan lattialle. Kun her\u00e4sin aamulla armottomassa krapulassa, l\u00f6ysin k\u00e4mpp\u00e4ni sohvalta tuntemattoman kaunottaren. H\u00e4n esitteli itsens\u00e4 Ritvaksi. K\u00e4ytin tilaisuuden hyv\u00e4kseni ja pyysin h\u00e4nt\u00e4 kanssani t\u00e4lleille. Ihme kyll\u00e4 Ritva suostui, vaikka haisin vanhalle viinalle ja paitani oli oksennuksen peitossa. Saa n\u00e4hd\u00e4, tuleeko siit\u00e4 mit\u00e4\u00e4n.<\/p>\n
<\/p>\n
18.6.1967 Sunnuntaina<\/p>\n
Ramilla on taas uusi nainen kierroksessa. Jumalauta, miten kaunis! Rami on aina saanut kenet vain. Min\u00e4 olen vain katsellut sivusta ja nuollut n\u00e4ppej\u00e4ni. Ritva huomasi, ett\u00e4 katselin Liisaa sill\u00e4 silm\u00e4ll\u00e4 ja n\u00e4ytti hapanta naamaa. T\u00e4m\u00e4 taru taitaa olla t\u00e4ss\u00e4. En taida en\u00e4\u00e4 jaksa py\u00f6ri\u00e4 Ritvan kanssa. Haluan naisen, jossa on enemm\u00e4n tyyli\u00e4.<\/p>\n
<\/p>\n
7.7.1967 Perjantaina. (Kerrankin syntt\u00e4rini osuivat perjantaille!)<\/p>\n
T\u00e4yt\u00e4n t\u00e4n\u00e4\u00e4n 19 vuotta. Kahden vuoden p\u00e4\u00e4st\u00e4 p\u00e4\u00e4sen jo eroon v\u00e4\u00e4rennetyist\u00e4 papereistani. Illalla menemme Ramin kanssa paikalliseen ottamaan olutta. Siell\u00e4 ei olla turhan tarkkoja paperien suhteen. Ilta menee varmasti taas inttijuttuja kerratessa, mutta mik\u00e4s siin\u00e4. Kyll\u00e4 niit\u00e4 kehtaakin kertailla!<\/p>\n
<\/p>\n
24.2.1968 Lauantaina<\/p>\n
Istuttiin eilen taas kolmestaan iltaa ravintelissa, min\u00e4, Rami ja Liisa. Siin\u00e4 vasta umpirakastunut pari! Tunsin itseni koko ajan kolmanneksi py\u00f6r\u00e4ksi, vaikka kyyhkyl\u00e4iset yrittiv\u00e4t parhaansa mukaan pit\u00e4\u00e4 minullekin seuraa. Liisa on fiksu nainen. Ja perhanan tyylik\u00e4s! Ostaa kuulemma vaatteensa Helsingist\u00e4. Eih\u00e4n t\u00e4\u00e4lt\u00e4 niin lyhyit\u00e4 minihameita saisikaan. Eiv\u00e4t t\u00e4k\u00e4l\u00e4iset akat ymm\u00e4rr\u00e4 r\u00e4ttien p\u00e4\u00e4lle. Kateeksi k\u00e4y Rami, kun sai noin tyylikk\u00e4\u00e4n naisen itselleen huijattua. Ei onnistuisi meik\u00e4pojalta, se on varmaa se!<\/p>\n
<\/p>\n
7.7.1968 Sunnuntaina Kanarialla<\/p>\n
L\u00e4hdimme Pauliinan kanssa Kanarialle viett\u00e4m\u00e4\u00e4n meik\u00e4pojan 20-vuotissyntt\u00e4reit\u00e4! Vastahan me pari viikkoa sitten tavattiin, mutta homma oli selv\u00e4 kertalaakista ja nyt ollaan \u201dh\u00e4\u00e4matkalla\u201d!<\/p>\n
<\/p>\n
12.7.1968 Perjantaina<\/p>\n
Se siit\u00e4 matkasta ja naisesta! Ei tainnut tytt\u00f6 tiet\u00e4\u00e4, kenen kanssa l\u00e4hti reissuun.\u00a0 Pauliina jaksoi pysy\u00e4 mukana juhlissa vain muutaman p\u00e4iv\u00e4n ajan, mutta sitten h\u00e4n alkoikin jo v\u00e4sy\u00e4. Kun lyyli viel\u00e4 keksi, ett\u00e4 k\u00e4visimme tutustumassa paikalliseen museoon, min\u00e4 p\u00e4\u00e4tin, ett\u00e4 homma saa j\u00e4\u00e4d\u00e4 t\u00e4h\u00e4n yhteen reissuun. Mutta tulipahan hankittua hyv\u00e4 rusketus!<\/p>\n
<\/p>\n
16.1.1969 Torstaina<\/p>\n
Olin t\u00e4n\u00e4\u00e4n t\u00f6iden j\u00e4lkeen Ramin luona\u00a0 sy\u00f6m\u00e4ss\u00e4. Liisa sanoi minulle, ett\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 k\u00e4y meik\u00e4l\u00e4inen s\u00e4\u00e4liksi. Min\u00e4 ihmettelem\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 miksi. Siksi kuulemma, ett\u00e4 olen niin yksin\u00e4inen. Liisa lupasi j\u00e4rjest\u00e4\u00e4 minulle seuraa. Huomenna menn\u00e4\u00e4n sitten nelj\u00e4st\u00e4\u00e4n treffeille, Liisa ja Rami sek\u00e4 min\u00e4 ja Liisan yst\u00e4v\u00e4t\u00e4r Eila. Hirvitt\u00e4\u00e4 jo valmiiksi ajatellakin, mit\u00e4 siit\u00e4 tulee. Jos Eila on puoliksikaan niin fiksu kuin Liisa, min\u00e4 en saa sanaa suustani.<\/p>\n
<\/p>\n
17.1.1969 Perjantaina<\/p>\n
Se niist\u00e4 treffeist\u00e4 sitten! Eila perui koko jutun. Liisa v\u00e4itti, ett\u00e4 Eilalla olisi muka ollut kova flunssa, mutta min\u00e4h\u00e4n en moista tekosyyt\u00e4 niellyt. Eila oli nimitt\u00e4in vaatinut saada n\u00e4hd\u00e4 etuk\u00e4teen valokuvani. Eip\u00e4 ollut meik\u00e4pojan p\u00e4rst\u00e4 ilmeisesti neidin mieleen. Paskat, min\u00e4h\u00e4n en akkojen per\u00e4\u00e4n itke!<\/p>\n
<\/p>\n
29.9.1970 Tiistaina<\/p>\n
Yritin soittaa Ramille, mutta en taaskaan saanut h\u00e4nt\u00e4 kiinni. H\u00e4n on jo kolmatta p\u00e4iv\u00e4\u00e4 kadoksissa. Minun on pakko menn\u00e4 huomenna h\u00e4nen ovelleen koputtelemaan. Pelk\u00e4\u00e4n jo pahinta.<\/p>\n
<\/p>\n
3.10.1970 Lauantaina<\/p>\n
T\u00e4n\u00e4\u00e4n sain Ramin viimein kiinni, tai siis h\u00e4n soitti minulle. Rami on linnassa! Istuu\u00a0 kuulemma muutaman kuukauden pituista kakkua. Tuomion pituudesta p\u00e4\u00e4ttelin, ettei se mik\u00e4\u00e4n henkirikos ole, joku pikkur\u00f6t\u00f6s vain. Sen enemp\u00e4\u00e4 en haluakaan tiet\u00e4\u00e4, joten en kysellyt mit\u00e4\u00e4n. Ja jos Rami yritt\u00e4\u00e4 kertoa, sanon, etten halua kuulla. Oli kuulemme istunut linnassa jo viikon ja sai vasta nyt soittaa yhden puhelun. Ihmettelin, miksei h\u00e4n soittanut Liisalle, joka on sairaana huolesta. Viimeksi eilen raasu k\u00e4vi minun ovellani itkem\u00e4ss\u00e4 ja vannotti minua soittamaan heti, jos kuulisin Ramista jotakin. Rami pyysi minua ottamaan heti yhteytt\u00e4 Liisaan ja rauhoittelemaan t\u00e4t\u00e4. Vankilassa on lauantaisin vierailup\u00e4iv\u00e4. Rami toivoisi tietysti kovasti, ett\u00e4 Liisa tulisi h\u00e4nt\u00e4 tervehtim\u00e4\u00e4n. Min\u00e4 voisin menn\u00e4 vasta seuraavalla viikonloppuna, koska vangit saivat ottaa vastaan vain yhden vieraan p\u00e4iv\u00e4n aikana. Hankalampi homma tulee olemaan soittaa Ramin \u00e4idille ja runoilla jotakin v\u00e4\u00e4rink\u00e4sityksest\u00e4, jonka takia viaton Rami-parka on joutunut kiven sis\u00e4\u00e4n. Tuskinpa muori kuitenkaan mit\u00e4\u00e4n palturia nielee, olihan Ramin isukkikin vankilan vakiovieras.<\/p>\n
<\/p>\n
25.10.1970 Sunnuntaina<\/p>\n
Jumalauta, Pasi, mit\u00e4 sin\u00e4 h\u00f6lm\u00f6 olet taas mennyt tekem\u00e4\u00e4n! Lupasit Ramille pit\u00e4\u00e4 Liisasta huolta sill\u00e4 aikaa, kun sulho istuu linnassa. Ei kulunut kuin muutama viikko ja jo ehdit naida nakuttaa parhaan yst\u00e4v\u00e4si naista! Saatana, min\u00e4 olen yksi k\u00e4\u00e4rme. Liha on heikko. En paremmin sano.<\/p>\n
<\/p>\n
26.10.1970 Maanantaina<\/p>\n
Olen aivan sekaisin. Toisaalta poden helvetin huonoa omaatuntoa, toisaalta leijailen pilviss\u00e4. Min\u00e4 rakastan Liisaa! On minulla nyt sen verran moraalia, etten muuten olisi parhaan yst\u00e4v\u00e4ni naiseen koskenut ellei t\u00e4m\u00e4 olisi tosirakkautta. Miten helvetiss\u00e4 min\u00e4 kerron Ramille? Viel\u00e4 vaikeampaa on Liisalla, joka joutuu k\u00e4ym\u00e4\u00e4n joka viikko vankilassa, ettei Rami ep\u00e4ilisi mit\u00e4\u00e4n. En ymm\u00e4rr\u00e4, miten Liisa voi katsoa Ramia silmiin! Onneksi t\u00e4ss\u00e4 on viel\u00e4 pari kuukautta armon aikaa. Siihen menness\u00e4 me kyll\u00e4 keksimme jotakin. Pelottaa kyll\u00e4 jo valmiiksi se hetki, kun Rami p\u00e4\u00e4see pois ja minun ei auta muu kuin kertoa totuus. Se on varmaa, ett\u00e4 saan armottoman selk\u00e4saunan. Mutta on t\u00e4m\u00e4 ollut sen arvoista!<\/p>\n
<\/p>\n
28.10.1970 Keskiviikkona<\/p>\n
T\u00f6iden teosta ei tahdo tulla oikein mit\u00e4\u00e4n. Ajattelen koko ajan vain Liisaa. Mutta onneksi h\u00e4n lupasi tulla viimeist\u00e4\u00e4n perjantaina kyl\u00e4\u00e4n!<\/p>\n
<\/p>\n
23.12.1970 Keskiviikkona, Aatonaattona<\/p>\n
Huomenna on jouluaatto. Rami-parka istuu joulunkin linnassa. Siell\u00e4 on varmasti aika kolkko tunnelma. Min\u00e4 l\u00e4hetin h\u00e4nelle muutaman isojen poikien lehden lukemiseksi. Toivottavasti paketti ehtii ajoissa perille. Ramin \u00e4itimuori tuli kylill\u00e4 vastaan. Kovasti touhotti joulua. Oli kuulemma l\u00e4hett\u00e4nyt pojalleen Raamatun. Ei Rami ollut minulle mit\u00e4\u00e4n maininnut, ett\u00e4 \u00e4iteens\u00e4 on saanut vanhoilla p\u00e4ivill\u00e4\u00e4n her\u00e4tyksen. Liek\u00f6 niin tuore asia, ettei Ramikaan ole siit\u00e4 viel\u00e4 mit\u00e4\u00e4n kuullut.<\/p>\n
<\/p>\n
24.12.1970 Torstaina, Jouluaattona<\/p>\n
Viet\u00e4n ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa jouluaattoa ihan issekseni. Aiemmin joulua on aina em\u00e4nn\u00f6inut joku ehtoinen em\u00e4nt\u00e4. Ensin tietenkin \u00e4itimuori, sitten Oravan rouva, sitten olin intiss\u00e4 kiinni. Tuli v\u00e4h\u00e4n toilailtua, joten sain istua tuvassa koko joulun. Sen j\u00e4lkeen olenkin viett\u00e4nyt joka joulun eri naisen kanssa. Nyt olen kuitenkin ihan yksin, koska Liisa joutui l\u00e4htem\u00e4\u00e4n vanhempiensa luokse maalle. H\u00e4n tosin lupasi tulla jo huomenna. Onneksi kaupasta sai valmiiksi leikattuja kinkkuleikkeleit\u00e4. Laatikoiden virkaa hoitaa hyvin Jalostajan maksalaatikko.<\/p>\n
Ramin vapautuminen painaa mielt\u00e4 p\u00e4iv\u00e4 p\u00e4iv\u00e4lt\u00e4 yh\u00e4 enemm\u00e4n. Hirvitt\u00e4\u00e4 ajatellakin, millaisen l\u00f6ylytyksen oikein saan!<\/p>\n
<\/p>\n
11.1.1971 Maanantaina<\/p>\n
H\u00e4vett\u00e4\u00e4 niin saatanasti. Eih\u00e4n minusta ollut kertomaan Ramille mit\u00e4\u00e4n. Sys\u00e4sin vastuun Liisan kannettavaksi. Ajattelin ensin soittaa Ramille ja kertoa kaiken turvallisen v\u00e4limatkan p\u00e4\u00e4st\u00e4 puhelimessa, mutta eih\u00e4n minulla ollut sisua edes siihen! Liisa-parka sai toimia viestinviej\u00e4n\u00e4. En tied\u00e4, mit\u00e4 kaikkea h\u00e4n kertoi Ramille, enk\u00e4 haluakaan. Se nyt ainakin on varmaa, ett\u00e4 Rami vihaa minua varmasti koko loppuel\u00e4m\u00e4ns\u00e4 ajan.<\/p>\n
<\/p>\n
26.1.1971 Sunnuntaina<\/p>\n
N\u00e4imme t\u00e4n\u00e4\u00e4n pitk\u00e4st\u00e4 aikaa Liisan kanssa. Olemme jutelleet vain puhelimessa sen j\u00e4lkeen, kun Rami vapautui linnasta. Liisan mielest\u00e4 oli hyv\u00e4 pit\u00e4\u00e4 v\u00e4h\u00e4n taukoa. Min\u00e4 tietenkin olen ollut ihan aivan masentunut koko t\u00e4m\u00e4n ajan, pel\u00e4nnyt, ett\u00e4 se tauko ei lopu koskaan. Mutta t\u00e4n\u00e4\u00e4n, kun Liisa tuli, tuntui silt\u00e4, ett\u00e4 kaikki on sittenkin hyvin. Vietimme yhdess\u00e4 mahtavan p\u00e4iv\u00e4n. Nyt olen tosi onnellinen! Ramin tilanne tietysti kaivertaa mielt\u00e4. Kannan siit\u00e4 syyllisyytt\u00e4 varmasti lopun ik\u00e4\u00e4ni.<\/p>\n
<\/p>\n
5.2.1971 Perjantaina illalla<\/p>\n
Rami soitti minulle \u00e4sken kaameassa k\u00e4nniss\u00e4. En k\u00e4sitt\u00e4nyt sanaakaan koko keskustelusta.<\/p>\n
Rami: \u201dOnneksi olkoon!\u201d<\/p>\n
Min\u00e4: \u201d?\u201d<\/p>\n
Rami: \u201dKai sent\u00e4\u00e4n pyyd\u00e4tte minua lapsen kummiksi?\u201d<\/p>\n
Min\u00e4: \u201d?\u201d<\/p>\n
<\/p>\n
5.2.1971 Perjantaina y\u00f6ll\u00e4<\/p>\n
Ei jumalauta! Liisa on raskaana! Kun soitin h\u00e4nelle ja kerroin Ramin mystisest\u00e4 soitosta, h\u00e4n pillahti lohduttomaan itkuun ja tunnusti. Ei kuulemma uskaltanut kertoa minulle aiemmin, koska pelk\u00e4si, ett\u00e4 l\u00e4htisin l\u00e4tkim\u00e4\u00e4n. Millaisena sikana Liisa minua oikein pit\u00e4\u00e4? Ett\u00e4 muka j\u00e4tt\u00e4isin Ramin sellaiseen pulaan, ett\u00e4 h\u00e4n joutuisi viem\u00e4\u00e4n Liisan vihille? Enk\u00f6 min\u00e4 muka ole jo loukannut Ramia aivan riitt\u00e4v\u00e4sti? Eniten minua sapettaa se, ett\u00e4 Liisa kertoi asiasta Ramille jo viikkoja sitten, kuulemma heti kun Rami p\u00e4\u00e4si linnasta, mutta minua on pidetty pimennossa. Ei ihme, ett\u00e4 Rami luopui Liisasta niin helpolla.<\/p>\n
<\/p>\n
10.2.1971 Keskiviikkona<\/p>\n
K\u00e4vin t\u00e4n\u00e4\u00e4n t\u00f6iden j\u00e4lkeen ostamassa Irwinin uuden kasetin. En ehtinyt kuunnella edes ensimm\u00e4ist\u00e4 kappaletta loppuun, kun nauha katkesi. Yritin teipata sit\u00e4, mutta nauha katkesi heti uudestaan. Puhdistin nauhurin pumpulipuikoilla ja sen j\u00e4lkeen se on taas toiminut moitteettomasti. Harmittaa silti viet\u00e4v\u00e4sti, se oli kallis kasetti.<\/p>\n
Liisakin tykk\u00e4\u00e4 Irwinist\u00e4, vaikka tuntuu silt\u00e4, ettei h\u00e4n yleens\u00e4 ymm\u00e4rr\u00e4 musiikin p\u00e4\u00e4lle ollenkaan. Oli puhetta, ett\u00e4 seuraavan kerran, kun Irwin tulee keikalle t\u00e4nne, menisimme katsomaan h\u00e4nt\u00e4. Olen min\u00e4 h\u00e4net kerran aiemminkin n\u00e4hnyt, tosin vain baaritiskill\u00e4. Teki mieli menn\u00e4 pyyt\u00e4m\u00e4\u00e4n nimikirjoitusta, mutten sitten kehdannut. Irwin on hieno mies!<\/p>\n
<\/p>\n
19.2.1971 Perjantaina<\/p>\n
T\u00f6rm\u00e4sin t\u00e4n\u00e4\u00e4n baarissa Ramiin. S\u00e4ik\u00e4hdin oikein tosissani, kun huomasin h\u00e4nen istuvan kantap\u00f6yd\u00e4ss\u00e4\u00e4n. Olin ajatellut piipahtaa ihan pikapikaa oluella. J\u00e4rkeilin, ettei Rami olisi viel\u00e4 p\u00e4\u00e4ssyt t\u00f6ist\u00e4, koska h\u00e4nell\u00e4 on tapana painaa niin pitk\u00e4\u00e4 p\u00e4iv\u00e4\u00e4. Toisaalta funtsin, ett\u00e4 olisi ihme, jos h\u00e4nell\u00e4 edes en\u00e4\u00e4 olisi t\u00f6it\u00e4 linnareissun takia. Olin jo k\u00e4\u00e4nty\u00e4 kannoillani ja paeta paikalta, mutta Rami viittil\u00f6ikin minua viereens\u00e4 istumaan. Eih\u00e4n minun auttanut muu kuin totella. Minua h\u00e4vetti niin, etten pystynyt katsomaan Ramia silmiin. Pelk\u00e4sin, ett\u00e4 h\u00e4n tappaa minut. Istuimme siin\u00e4 tovin jos toisenkin synk\u00e4n hiljaisuuden vallitessa. Lopulta sain \u00e4nkytetty\u00e4 yhden sanan: \u201dAnteeksi\u201d. Rami naurahti ja oli taas hetken vaiti. Sitten h\u00e4n pudotti varsinaisen pommin. H\u00e4n oli kuulemma ollut aikeissa j\u00e4tt\u00e4\u00e4 Liisan jo ennen kuin joutui vankilaan! Min\u00e4 olin kuulemma tehnyt h\u00e4nelle ison palveluksen. H\u00e4n oli tehnyt eroa mieless\u00e4\u00e4n koko sen ajan, kun oli lusinut linnassa, mutta ei vain ollut saanut sanottua Liisalle mit\u00e4\u00e4n aikeistaan. Kuuntelin Ramia h\u00f6lmistyneen\u00e4. En osannut sanoa mit\u00e4\u00e4n. Rami rikkoi hiljaisuuden: \u201dTilaahan mulle tuoppi. Taidat olla kuitenkin sen velkaa.\u201d<\/p>\n
<\/p>\n
20.2.1971 Lauantaina<\/p>\n
Vietin unettoman y\u00f6n miettien Ramin ja minun eilist\u00e4 kohtaamista. Jokin ei t\u00e4sm\u00e4\u00e4. Rami salaa minulta jotakin. Py\u00f6rin levottomana ymp\u00e4ri p\u00e4hk\u00e4ilen p\u00e4hk\u00e4ilemist\u00e4ni. Olin v\u00e4h\u00e4ll\u00e4 torkahtaa, kun sain oivalluksen: Rami rakastaa yh\u00e4 Liisaa. Sen takia h\u00e4n haluaa yh\u00e4 olla yst\u00e4v\u00e4ni. Suojellakseen Liisaa minulta. Varmistaakseen, etten tee Liisalle mit\u00e4\u00e4n pahaa. Niin sen on oltava!<\/p>\n
<\/p>\n
21.2.1971 Sunnuntaina<\/p>\n
Liisa oli t\u00e4n\u00e4\u00e4n kyl\u00e4ss\u00e4 ja me juttelimme Ramista. H\u00e4n vakuutti minulle taas, ett\u00e4 heid\u00e4n juttunsa on t\u00e4ysin selvitetty ja ett\u00e4 heid\u00e4n v\u00e4lill\u00e4\u00e4n ei ole en\u00e4\u00e4 mit\u00e4\u00e4n. Minulla on v\u00e4h\u00e4n vaikeuksia uskoa, mutta toisaalta pakkohan se on. Muijahan on raskaana mulle.<\/p>\n
<\/p>\n
21.3.1971 Sunnuntaina<\/p>\n
Muutimme viikonloppuna Liisan kanssa saman katon alle. L\u00f6ysimme ihan t\u00e4ydellisen kaksion vanhasta hirsitalosta. Asunnossa on jopa pieni kylpyamme! Rami oli auttamassa kamojen kantamisessa ja varsinkin tietysti talkoo-oluiden nauttimisessa. Muutto sujui tosi hyvin.<\/p>\n
<\/p>\n
10.4.1971 Lauantaina<\/p>\n
On se helvetti niin, ett\u00e4 kun akka tulee taloon, niin heti katoaa miehelt\u00e4 m\u00e4\u00e4r\u00e4ysvalta!<\/p>\n
<\/p>\n
16.5.1971 Sunnuntaina<\/p>\n
K\u00e4vimme eilen Liisan kanssa Ramin luona saunomassa. Ramilla on uusi nainen, Pirjo. Liisa ja Pirjo tulivat ihmeen hyvin juttuun. Ei taida Pirjo tiet\u00e4\u00e4 mit\u00e4\u00e4n Liisan ja Ramin yhteisest\u00e4 menneisyydest\u00e4 ja parempi niin. Tuskinpa ainakaan ilahtuisi, jos kuulisi. Ilta sujui muutenkin mukavasti. Kerrankin \u201dyksi saunakalja\u201d j\u00e4i tosiaan siihen yhteen, vaikka Rami kuinka tarjosi lis\u00e4\u00e4. Liisahan on sit\u00e4 mielt\u00e4, ett\u00e4 min\u00e4 en hallitse juomistani. Tekisi mieli sanoa h\u00e4nelle, ettei h\u00e4n hallitse sy\u00f6mist\u00e4\u00e4n. Ei ne kaikki kilot voi raskaudesta johtua! Liisa hyrisi tyytyv\u00e4isyydest\u00e4, kun join kerrankin \u201dsivistyneesti\u201d. Suostui jopa seksiin, ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa pitk\u00e4\u00e4n aikaan.<\/p>\n
<\/p>\n
23.5.1971 Sunnuntaina<\/p>\n
Liisan sisko tuli k\u00e4ym\u00e4\u00e4n ja toi tullessaan Fortuna-pelin. T\u00e4\u00e4ll\u00e4 on jo nurkat v\u00e4\u00e4r\u00e4n\u00e4\u00e4n lasten leluja, vaikka mukulan syntymiseen on viel\u00e4 pari kuukautta. Siit\u00e4h\u00e4n se Liisa saikin oivan tekosyyn valittaa minun romppeistani. K\u00f6ssimailat viev\u00e4t kuulemma turhaan tilaa, joten niist\u00e4 olisi syyt\u00e4 hankkiutua eroon. Lapsi voi kuulemma vaikka satuttaa itsens\u00e4 semmoisella huitoessaan. Minulla paloi pinna ja tokaisin Liisalle, ett\u00e4 min\u00e4 l\u00e4hden sitten mailoineni pois, jos minua ei kaivata. Liisa parahti aivan s\u00e4\u00e4litt\u00e4v\u00e4\u00e4n itkuun ja sanoi, ettei h\u00e4nt\u00e4 saa pelotella, ties vaikka tulisi keskenmeno. Sen j\u00e4lkeen alkoikin mykk\u00e4koulu.<\/p>\n
<\/p>\n
28.5.1971 Perjantaina<\/p>\n
T\u00e4n\u00e4\u00e4n ei tapahtunut mit\u00e4\u00e4n mainitsemisen arvoista. Lottokin unohtui t\u00e4ytt\u00e4\u00e4. Pit\u00e4\u00e4 yritt\u00e4\u00e4 muistaa tehd\u00e4 se ensi viikolla. Kanarian-reissu tulisi tarpeeseen, mutta mist\u00e4 rahat? Liisa voisi tietysti yritt\u00e4\u00e4 lainata anopilta. Heh, sen p\u00e4iv\u00e4n kun n\u00e4kisi, ett\u00e4 \u00e4mm\u00e4 antaisi meille rahaa! H\u00e4nh\u00e4n pyyt\u00e4\u00e4 aina meit\u00e4 osallistumaan kauppalaskuunkin, vaikka olisimme h\u00e4nen luonaan vain p\u00e4iv\u00e4selt\u00e4\u00e4n k\u00e4ym\u00e4ss\u00e4. Lieneek\u00f6 koko maailmassa toista yht\u00e4 pihi\u00e4 muoria? Taitaa j\u00e4\u00e4d\u00e4 koko loma pelk\u00e4ksi haaveeksi. P\u00e4\u00e4st\u00e4isiv\u00e4tk\u00f6h\u00e4n ne edes raskaana olevaa naista lentokoneeseen?<\/p>\n
<\/p>\n
9.6.1971 Keskiviikkona<\/p>\n
Ramaisee niin maan perusteellisesti, etten jaksa raapustaa kuin muutaman rivin. T\u00f6iss\u00e4 oli harvinaisen paskamainen p\u00e4iv\u00e4. Onneksi pit\u00e4\u00e4 kitkuttaa en\u00e4\u00e4 pari viikkoa ja sitten alkaa loma.<\/p>\n
<\/p>\n
11.6.1971 Perjantaina. Bussissa matkalla Raumalta H\u00e4meenlinnaan<\/p>\n
Olin eilen uskoton Liisalle. Min\u00e4 joka olen pit\u00e4nyt uskollisuutta kunnia-asianani. Ei siksi, etten olisi halunnut pett\u00e4\u00e4 Liisaa. Tuskin olen mit\u00e4\u00e4n muuta ajatellutkaan h\u00e4nen raskautensa aikana! Eik\u00e4 siksi, ettei minulla olisi ollut siihen aiemmin tilaisuutta. Tuntuu silt\u00e4, ettei minulla ole koskaan aiemmin ollut niin montaa tilaisuutta kuin Liisan raskauden aikana. Helmaa on tyrkyll\u00e4 joka paikassa. Aivan kuin naiset tarjoaisivat minua itselleen kiusallaan, kun saavat tiet\u00e4\u00e4, ett\u00e4 olen naimisissa. Eik\u00e4 siksi, ett\u00e4 se olisi moraalini vastaista. Olen pett\u00e4nyt jokaista naistani ennen Liisaa. Pett\u00e4nyt ja j\u00e4tt\u00e4nyt. Pett\u00e4nyt ja nauttinut siit\u00e4. Ei mist\u00e4\u00e4n n\u00e4ist\u00e4 syist\u00e4. Vaan siksi, etten voi pett\u00e4\u00e4 Ramia. Sen vannoin itselleni, kun petin Ramin luottamuksen ja vein h\u00e4nelt\u00e4 Liisan. Edes sen verran olen Ramille velkaa.<\/p>\n
Mutta eilen en pystynyt vastustamaan. Tuntuu silt\u00e4 kuin olisin l\u00f6yt\u00e4nyt sielunveljen. Niin, sielunveljen, ei -siskon. Kyll\u00e4h\u00e4n min\u00e4 olen ennenkin naisia rakastanut. Ja rakastanhan min\u00e4 Liisaakin. Mutta eilen Tiinan kanssa tuntui silt\u00e4 kuin olisin tullut kotiin. Edes yhden y\u00f6n ajaksi. Kerroin h\u00e4nelle koko surkean jutun: miten Rami joutui vankilaan, miten min\u00e4 ja Liisa aloimme tapailla Ramin sel\u00e4n takana, miten Liisa tuli raskaaksi, miten en voinut muuta kuin vied\u00e4 Liisan vihille. Ei sen takia, ett\u00e4 olisin halunnut tehd\u00e4 Liisasta kunniallisen naisen, vaan siksi, ett\u00e4 halusin tehd\u00e4 itsest\u00e4ni kunniallisen miehen Ramin silmiss\u00e4. Etten j\u00e4tt\u00e4isi Liisaa pulaan. Ettei Rami joutuisi pelastamaan Liisaa siit\u00e4 pulasta. Eik\u00e4 Tiina tuominnut minua. Katsoi vain minua hohtavan vihreill\u00e4 silmill\u00e4\u00e4n ja kuunteli. Ja min\u00e4 join ja join ja kerroin lis\u00e4\u00e4: Oravista ja \u00e4idist\u00e4 ja is\u00e4st\u00e4 ja siit\u00e4, ettei minusta ole mihink\u00e4\u00e4n ja etten onnistu koskaan miss\u00e4\u00e4n ja ett\u00e4 tuhoan kaiken, mihin kosken. Ja kun olin kertonut kaiken, minulle oli sellainen olo kuin kaikki syntini olisi anteeksi annettu. Ei niin, ett\u00e4 Jumala olisi niit\u00e4 n\u00e4hnyt tai kuullut ja antanut synninp\u00e4\u00e4st\u00f6n, vaan niin kuin voisin viimein antaa itselleni anteeksi. Ja sitten Tiina tarttui minun k\u00e4teeni ja johdatti minut hissiin ja sielt\u00e4 huoneeseensa ja suoraan s\u00e4nkyyns\u00e4. H\u00e4n riisui minut ja sen j\u00e4lkeen itsens\u00e4 enk\u00e4 min\u00e4 voinut sanoa vastaan. Niin kuin olisin ollut sen h\u00e4nelle velkaa siit\u00e4 hyv\u00e4st\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n kuunteli minua.<\/p>\n
<\/p>\n
11.6.1971 Perjantaina y\u00f6ll\u00e4 H\u00e4meenlinnassa<\/p>\n
Min\u00e4 en aikonut kertoa Liisalle mit\u00e4\u00e4n. Enh\u00e4n min\u00e4 h\u00f6lm\u00f6 ole. Tiesin kyll\u00e4, mit\u00e4 siit\u00e4 seuraisi. Mutta eip\u00e4 minun tarvinnutkaan kertoa. Liisa arvasi kaiken heti, kun n\u00e4ki naamani. Yksi katse ja h\u00e4n luki minua kuin avointa kirjaa. Ja seuraukset olivat juuri sellaiset kuin aavistinkin. H\u00e4n rynt\u00e4si heti puhelimeen ja soitti Ramille. Itki ja marisi ja vonkui, kunnes Rami lopulta kyll\u00e4styi kuuntelemaan sit\u00e4 ja pyysi minut puhelimeen:<\/p>\n
\u201dSin\u00e4 et tapaa sit\u00e4 huoraa en\u00e4\u00e4 koskaan.\u201d<\/p>\n
\u201dSelv\u00e4.\u201d<\/p>\n
Minun oli turha yritt\u00e4\u00e4 selitt\u00e4\u00e4 sen enemp\u00e4\u00e4 Ramille kuin Liisallekaan, ettei minulla ollut aikomustakaan tavata Tiinaa toistamiseen. Ja kaikki se hyv\u00e4 olo ja helpotus, joka minut oli eilissiltana vallannut Tiinalle puhuttuani, oli tiess\u00e4\u00e4n. Tied\u00e4n, ett\u00e4 Rami ei anna minulle koskaan anteeksi, vaikka muuta v\u00e4itt\u00e4isi.<\/p>\n
<\/p>\n
18.6.1971 Perjantaina<\/p>\n
En ole viitsinyt viime p\u00e4ivin\u00e4 kirjoittaa mit\u00e4\u00e4n. Liisa on tehnyt el\u00e4m\u00e4st\u00e4ni yht\u00e4 helvetti\u00e4. Ensin h\u00e4n piti pari p\u00e4iv\u00e4\u00e4 mykk\u00e4koulua, sitten alkoi helvetillinen nalkutus. Kuulostan varmaan ihan hullulta, mutta olen jopa alkanut ep\u00e4ill\u00e4, ett\u00e4 Liisa nauttii tilanteesta, niin innoissaan h\u00e4n on marttyyrin roolistaan. Mik\u00e4 viel\u00e4 hullumpaa, ymm\u00e4rr\u00e4n h\u00e4nt\u00e4 mainiosti. Parempi marttyyri kuin huora. Silt\u00e4h\u00e4n Liisasta on t\u00e4ytynyt tuntua, kun h\u00e4n petti Ramia.<\/p>\n
<\/p>\n
19.6.1971 Lauantaina<\/p>\n
Ei saatana! Nyt se Liisa teki viimeisen temppunsa: se kutsui anopin meille viikonlopun viettoon! Olen aina inhonnut sit\u00e4 tekopyh\u00e4\u00e4 huuhkajaa. \u00c4mm\u00e4 kytt\u00e4\u00e4 minua niin myrkyllisesti, ettei minulla ole ep\u00e4ilyst\u00e4k\u00e4\u00e4n siit\u00e4, ett\u00e4 Liisa on kertonut h\u00e4nelle kaiken. Liisa ilmeisesti kyll\u00e4styi nalkuttamiseen ja pit\u00e4\u00e4 taas mykk\u00e4koulua. Marttyyrin elkeet ovat tosin yh\u00e4 k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4. T\u00e4n\u00e4\u00e4n kun istuimme kolmestaan olohuoneessa ja katsoimme uutisia, Liisa vilkaisi aina v\u00e4lill\u00e4 minuun ja sitten \u00e4itiins\u00e4 ja huokaili raskaasti. Minun on p\u00e4\u00e4st\u00e4v\u00e4 t\u00e4\u00e4lt\u00e4 pois tai ved\u00e4n jompaakumpaa turpaan, vaikka olen aina vannonut, etten ly\u00f6 naista.<\/p>\n
<\/p>\n
21.6.1971 Maanantaina<\/p>\n
Rami pelasti minut j\u00e4lleen kerran pulasta. Olin jo aivan varma, etten kuulisi h\u00e4nest\u00e4 en\u00e4\u00e4 koskaan, mutta h\u00e4np\u00e4 soittikin minulle lauantai-iltana muina miehin\u00e4 ihan kuin mit\u00e4\u00e4n ei olisi tapahtunut ja ehdotti m\u00f6kkireissua. Vanha kunnon Rami! Vartin p\u00e4\u00e4st\u00e4 sanoin Liisalle ja anopink\u00e4\u00e4k\u00e4lle morjens ja hypp\u00e4sin Ramin kyytiin. Ehdimme juuri parahiksi Alkoon varttia ennen sulkemisaikaa. Lastasimme per\u00e4konttiin kassin kilisev\u00e4\u00e4. Rami oli pakannut kylm\u00e4laukun t\u00e4yteen HK:n sinist\u00e4 ja sinappia ja koristipa laukkua viel\u00e4 jokunen olutpullokin. T\u00e4ytyy tunnustaa, ett\u00e4 minua hieman pelotti kohdata Rami ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa sen j\u00e4lkeen, kun petin h\u00e4nt\u00e4. Aivan kuin Rami olisi arvannut ajatukseni, sill\u00e4 heti kuin istahdin h\u00e4nen viereens\u00e4 autoon ja avasin suuni pyyt\u00e4\u00e4kseni anteeksi, Rami huitasi k\u00e4dell\u00e4\u00e4n v\u00e4h\u00e4ttelev\u00e4sti ja tokaisi ramimaiseen tapaansa: \u201dPaskat siit\u00e4!\u201d En voi kuin ihmetell\u00e4, miten minua kaikista maailman miehist\u00e4 on siunattu sellaisella kaverilla! Minua, joka h\u00e4net kaikista v\u00e4hiten ansaitsee.<\/p>\n
<\/p>\n
22.6.1971 Tiistaina<\/p>\n
Liisa on ollut hissun kissun sen j\u00e4lkeen, kun palasin m\u00f6kilt\u00e4. Nyt kun h\u00e4nell\u00e4 ei ole en\u00e4\u00e4 Ramia liittolaisenaan, h\u00e4nen marttyyrin asemansa alkaa horjua. T\u00e4n\u00e4\u00e4n h\u00e4n jopa naurahti jollakin vitsilleni. Ikuisena optimistina alan pikku hiljaa toivoa, ett\u00e4 arki palaisi entisiin uomiinsa.<\/p>\n
<\/p>\n
7.7.1971 Keskiviikkona, 23-vuotisyntt\u00e4rip\u00e4iv\u00e4n\u00e4, perkele!<\/p>\n
Ei voi ihmisen el\u00e4m\u00e4 menn\u00e4 n\u00e4in! Juuri kun olin tuudittautunut maireaan illuusioon, ett\u00e4 kaikki on entisell\u00e4\u00e4n ja el\u00e4m\u00e4 jatkuu, Tiina soitti minulle t\u00f6ihin ja onnitteli p\u00e4iv\u00e4nsankaria. Luojan kiitos vastasin itse puhelimeen! Kun h\u00e4n esitteli itsens\u00e4, min\u00e4 parahdin: \u201dMist\u00e4 helvetist\u00e4 s\u00e4 sait mun numeron?\u201d Niinh\u00e4n min\u00e4 rakastamiani ihmisi\u00e4 puhuttelen. Tiina ei kuitenkaan ollut moksiskaan, sielunveljeni kun on. Olin kuulemma antanut numeron h\u00e4nelle ihan itse, suorastaan kerj\u00e4nnyt h\u00e4nt\u00e4 ottamaan sen. En voi v\u00e4itt\u00e4\u00e4 h\u00e4nen valehtelevan. Siin\u00e4 y\u00f6ss\u00e4 on monia mustia aukkoja, joiden tapahtumista en muista mit\u00e4\u00e4n. Niin kuin sekin, k\u00e4ytimmek\u00f6 kortonkia. Tiina on raskaana.<\/p>\n
<\/p>\n
8.7.1971 Torstaina<\/p>\n
Matkustan huomenna Raumalle. Uskottelin pomolle, ett\u00e4 minun on parasta k\u00e4yd\u00e4 morjestamassa haarakonttorin kavereita. Yrit\u00e4n suostutella Tiinan tekem\u00e4\u00e4n abortin. H\u00e4nell\u00e4h\u00e4n on jo sit\u00e4 paitsi pieni tytt\u00f6, kahden lapsen yksinhuoltajan osa on turhan raskas.<\/p>\n
<\/p>\n
9.7.1971 Perjantaina<\/p>\n
Palasin juuri Raumalta. Menimme Liisan kanssa ristiin, sill\u00e4 h\u00e4n l\u00e4hti viikonlopuksi sukulaisiin. Kielt\u00e4ydyin kohteliaasti reissusta vedoten siihen, ett\u00e4 joutuisin tekem\u00e4\u00e4n viikonloppuna kotona\u00a0 ty\u00f6matkan takia r\u00e4stiin j\u00e4\u00e4neit\u00e4 hommia. Selitys meni t\u00e4ydest\u00e4 Liisaan, johtuisiko siit\u00e4, ettei minulla ole aiemmin ollut tapana valehdella h\u00e4nelle. Onneksi saan olla viikonlopun yli yksin ja mietti\u00e4 asioita rauhassa.<\/p>\n
<\/p>\n
12.7.1971 Maanantaina<\/p>\n
Kaamea kankkunen! Rami paukahti k\u00e4ym\u00e4\u00e4n meill\u00e4 perjantai-iltana juuri, kun raapustelin p\u00e4iv\u00e4kirjaan. H\u00e4n olikin p\u00e4\u00e4tt\u00e4nyt, ett\u00e4 nyt juhlitaan syntt\u00e4reit\u00e4 miehiss\u00e4! Per\u00e4kontista l\u00f6ytyi kori keppanaa ja takapenkilt\u00e4 pullo tiukkaa viinaa. H\u00e4n ehdotti m\u00f6kkireissua, mutta kun sai kuulla, ett\u00e4 Liisa on sukuloimassa, j\u00e4imme ottamaan kuppia meille. Rami ry\u00f6mi kotiinsa vasta eilen illalla. Lada j\u00e4i meid\u00e4n pihalle, ei ollut poika ajokunnossa, ei. Kreivin aikaan, sill\u00e4 vartin p\u00e4\u00e4st\u00e4 Liisa palasi t\u00e4tins\u00e4 luota. Liisan ilme oli n\u00e4kemisen arvoinen, kun h\u00e4n tajusi, ett\u00e4 koko viikonloppuni oli vilahtanut ryypiskelless\u00e4! Saa n\u00e4hd\u00e4, kuinka kauan mykk\u00e4koulua t\u00e4ll\u00e4 kertaa kest\u00e4\u00e4.<\/p>\n
<\/p>\n
13.7.1971 Tiistaina<\/p>\n
Onneksi t\u00e4n\u00e4\u00e4n on ollut v\u00e4h\u00e4n rauhallisempi p\u00e4iv\u00e4 ja minulla on ollut viimein aikaa selvitell\u00e4 ajatuksiani. Tiinalla ei siis ole aikomustakaan tehd\u00e4 aborttia, on kuulemma aina halunnut toisenkin lapsen. Min\u00e4 sanoin suoraan, etten muuta haluaisikaan kuin perustaa perheen h\u00e4nen kanssaan. Kyse ei ole siit\u00e4, ettenk\u00f6 rakastaisi Liisaa. Kyse on siit\u00e4, ett\u00e4 rakastan Tiinaa enemm\u00e4n. Kun aloin olla Liisan kanssa, ajattelin romanttisesti l\u00f6yt\u00e4neeni sen oikean. En kai min\u00e4 turhan takia olisi sellaista temppua tehnyt Ramille! Mutta taisinpa olla v\u00e4\u00e4r\u00e4ss\u00e4. Paskamainen tuuri! Tiina on se oikea, mutta l\u00f6ysin h\u00e4net liian my\u00f6h\u00e4\u00e4n. Nyt ei auta marmattaa, kun paskat on jo housussa.<\/p>\n
<\/p>\n
7.8.1971 Lauantaina<\/p>\n
Min\u00e4 olen nyt is\u00e4. Todella h\u00e4mmentynyt olo. Liisa alkoi illalla valittaa supistuksia. Sitten tulivatkin lapsivedet. Hyp\u00e4ttiin k\u00e4rryyn ja kuskasin h\u00e4net sairaalaan. Liisa k\u00e4rr\u00e4ttiin kiireesti osastolle ja min\u00e4 j\u00e4in k\u00e4yt\u00e4v\u00e4\u00e4n py\u00f6rim\u00e4\u00e4n. Puolen tunnin p\u00e4\u00e4st\u00e4 k\u00e4til\u00f6 k\u00e4vi sanomassa minulle, ett\u00e4 minun olisi turha j\u00e4\u00e4d\u00e4 odottelemaan, sill\u00e4 synnytys voisi kest\u00e4\u00e4 yli kymmenen tuntia. Ajoin Ramin luokse ja suuntasimme baariin. Tulin kotiin vasta viiden maissa, menin nimitt\u00e4in viel\u00e4 Ramin luo juomaan tupaantuliaisista j\u00e4\u00e4neit\u00e4 kossujen pohjia pois. Kun viimein k\u00f6mmin s\u00e4nkyyn, muistin onneksi v\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 her\u00e4tyskellon her\u00e4tt\u00e4m\u00e4\u00e4n yhdeks\u00e4lt\u00e4. Tuntui silt\u00e4, etten edes ehtinyt ummistaa silmi\u00e4ni, kun kello jo p\u00e4r\u00e4hti. Olo oli kaikkea muuta kuin virke\u00e4, kun suuntasin laitokselle. Sairaanhoitaja mulkaisi minua todella pahasti, haisin varmaan aika tavalla vanhalle viinalle. Onnitteli sent\u00e4\u00e4n potran poikavauvan is\u00e4\u00e4. Liisa tuntui olevan niin l\u00e4\u00e4ketokkurassa, ettei ymm\u00e4rt\u00e4nyt edes olla vihainen. Synnytys oli kuulemma kest\u00e4nyt yhdeks\u00e4n tuntia, ei olisi minusta ollut kyll\u00e4 ponnistamaan tuollaista ukkoa sisuksistani! Vauva imi Liisan rintaa ahneesti kuin pieni porsas. Kovin oli pulska ja punainen. Olo on sanoinkuvaamaton. Eilen en viel\u00e4 ollut is\u00e4, nyt olen. Olen p\u00e4\u00e4tt\u00e4nyt olla pojalleni oikea is\u00e4, sellainen, jota minulla ei itsell\u00e4ni koskaan ollut. Sellainen kuin herra Orava.<\/p>\n
<\/p>\n
10.8.1971 Tiistaina<\/p>\n
Liisa ja poika tulivat t\u00e4n\u00e4\u00e4n kotiin. Pikkasen on p\u00e4\u00e4 py\u00f6r\u00e4ll\u00e4! Mihin vaavi nyt pannaan? Onneksi Liisan siskot ovat antaneet paljon vanhoja lasten vaatteita ja -tarvikkeita. Min\u00e4 en niist\u00e4 juuri perusta. Olen yritt\u00e4nyt pysy\u00e4 kaukana kakkavaipoista. Onkohan se ihan normaalia, ett\u00e4 pikkumies paskoo vartin v\u00e4lein?<\/p>\n
<\/p>\n
25.8.1971 Keskiviikkona<\/p>\n
Olen ollut koko alkuviikon niin kovassa flunssassa, etten ole p\u00e4\u00e4ssyt t\u00f6ihink\u00e4\u00e4n. Johtuu varmasti siit\u00e4, ett\u00e4 saan kuunnella kaiket y\u00f6t pennun r\u00e4\u00e4kymist\u00e4. Sellainen valvominen ei voi olla hyv\u00e4ksi vastustuskyvylle. Rupesin oikein miettim\u00e4\u00e4n, milloin olen viimeksi ollut sairaslomalla. Siit\u00e4 on jo vuosia! Minua ei kaatanut edes hongkongilainen, vaikka naapurin Pekkakin sai sen ja h\u00e4n sent\u00e4\u00e4n oli aina terve kuin pukki.<\/p>\n
<\/p>\n
26.8.1971 Torstaina<\/p>\n
Sitke\u00e4 t\u00e4m\u00e4 lentsu. T\u00e4n\u00e4\u00e4n sent\u00e4\u00e4n olen jo voinut lueskella lehte\u00e4 ja katsella v\u00e4h\u00e4n televisiota, sen mit\u00e4 nyt olen mukulan itkulta voinut keskitty\u00e4. Viel\u00e4 eilen olo oli niin voimaton, ett\u00e4 sain h\u00e4din tuskin raapustettua pari rivi\u00e4 p\u00e4iv\u00e4kirjaan, kun minua jo alkoi huimata. Onneksi Liisa paapoo minua kuin pient\u00e4 lasta. Kerrankin tarjoilu pelaa. Raukka pelk\u00e4\u00e4 niin kovasti sairauksia. H\u00e4nen is\u00e4ns\u00e4h\u00e4n kuoli tuberkuloosiin, kun Liisa oli vasta viiden vanha.<\/p>\n
<\/p>\n
27.8.1971 Keskiviikkona<\/p>\n
K\u00e4vimme t\u00e4n\u00e4\u00e4n kes\u00e4loman kunniaksi Liisan kanssa marjassa. Reissu j\u00e4i tosin aiottua lyhyemm\u00e4ksi, sill\u00e4 Liisaa puraisi k\u00e4\u00e4rme. Ei muuta kuin akka reppuselk\u00e4\u00e4n, kiireesti autoon ja talla pohjassa ensiapuun. Vasta kotona huomasimme, ett\u00e4 marjavasut olivat unohtuneet mets\u00e4\u00e4n. Liisa vaatii minua hakemaan ne huomenna pois sielt\u00e4. Tuskinpa niiss\u00e4 on en\u00e4\u00e4 marjan marjaa j\u00e4ljell\u00e4, lienev\u00e4t karhut ja muut mets\u00e4n asukit sy\u00f6neet ne parempiin suihin.<\/p>\n
<\/p>\n
13.9.1971 Maanantaina<\/p>\n
T\u00f6iss\u00e4 pit\u00e4\u00e4 kiirett\u00e4. Laskelmat pit\u00e4isi saada valmiiksi jo keskiviikoksi, mutta en usko, ett\u00e4 se onnistuu. Aikataulut eiv\u00e4t pid\u00e4. Olen aivan kuoleman v\u00e4synyt. En ole nukkunut varmasti yht\u00e4 ainutta kokonaista y\u00f6t\u00e4 sen j\u00e4lkeen, kun Liisa ja natiainen palasivat synnytyslaitokselta.<\/p>\n
<\/p>\n
22.11.1971 Maanantaina<\/p>\n
K\u00e4vin t\u00e4n\u00e4\u00e4n poliisiasemalla. Meille on tullut jo parin viikon ajan pilapuheluita. Aluksi ajattelin, ett\u00e4 naapurin koltiaiset h\u00e4rn\u00e4\u00e4v\u00e4t, mutta sitten Liisa sanoi, ett\u00e4 aina kun h\u00e4n vastaa puhelimeen, sielt\u00e4 kuuluu l\u00e4\u00e4h\u00e4tyst\u00e4. Perkeleen perverssi! Konstaapeli sanoi, ettei heill\u00e4 ole mit\u00e4\u00e4n mahdollisuutta selvitt\u00e4\u00e4, kuka soittaja on. H\u00e4n neuvoi minua ottamaan puhelimen y\u00f6ksi pois sein\u00e4st\u00e4.<\/p>\n
<\/p>\n
24.12.1971 Perjantaina. Jouluaattona<\/p>\n
Ensimm\u00e4inen joulu perheellisen\u00e4. T\u00e4t\u00e4k\u00f6 se on seuraavat 18 vuotta! Liisa ei suvainnut tarjoilla mulle kaljan kaljaa, vaan k\u00e4ski pysy\u00e4 ajokunnossa koko helvetin pyh\u00e4n. Onneksi Ramilta j\u00e4i verstaaseen kes\u00e4ll\u00e4 vajaa jallupullo. Eih\u00e4n t\u00e4t\u00e4 selvin p\u00e4in kest\u00e4! Toisaalta k\u00e4nniss\u00e4 selv\u00e4n n\u00e4ytteleminen on hauskempaa kuin selv\u00e4n\u00e4 k\u00e4nnisen. Viisaus se on sekin.<\/p>\n
<\/p>\n
2.3.1972 Torstaina<\/p>\n
Tiina soitti minulle t\u00e4n\u00e4\u00e4n t\u00f6ihin. Minusta on tullut toistamiseen is\u00e4. Tiina oli synnytt\u00e4nyt eilen terveen poikavauvan. Nimikin on kuulemma jo p\u00e4\u00e4tetty: Timi. Min\u00e4 innostuin heti kysym\u00e4\u00e4n pomolta, p\u00e4\u00e4sisink\u00f6 k\u00e4ym\u00e4\u00e4n Raumalla heti huomenissa, mutta lupaa ei herunut. Ei auta kuin odottaa\u00a0 viikonloppuun. Onneksi pomo lupasi, ett\u00e4 voin viett\u00e4\u00e4 Raumalla pitk\u00e4n viikonlopun, kunhan tulen tiistaina \u201dfreesin\u00e4\u201d konttorille.<\/p>\n
<\/p>\n
5.3.1972 Sunnuntaina. Bussissa matkalla Raumalta H\u00e4meenlinnaan<\/p>\n
Olipas viikonloppu! Tiina joutuikin j\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n viel\u00e4 viikonlopun yli sairaalaan, sill\u00e4 keisarinleikkauksesta oli aiheutunut komplikaatioita. Minun ei auttanut kuin majailla hotellissa, sill\u00e4 Tiinan \u00e4iti huushollasi h\u00e4nen asunnossaan ja hoiti Tiinan pient\u00e4 tytt\u00f6\u00e4. T\u00e4m\u00e4 kaikki selvisi minulle vasta siin\u00e4 vaiheessa, kun soitin Tiinalle sairaalaan Rauman linja-autoasemalta. En uskaltanut n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 naamaani sairaalassa, koska pelk\u00e4sin t\u00f6rm\u00e4\u00e4v\u00e4ni Tiinan \u00e4itiin. Minua vitutti niin, ett\u00e4 meinasin hyp\u00e4t\u00e4 heti bussiin ja hurauttaa takaisin H\u00e4meenlinnaan. Valitettavasti en kuitenkaan voinut toteuttaa mielihaluani, olinhan luvannut pomolle tavata raumalaiset maanantaina. T\u00e4ytyy ottaa reissu uusiksi ensi viikonloppuna. Pahoin pelk\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 Liisakin alkaa pian ihmetell\u00e4, miksi ravaan koko ajan Raumalla. Mutta pakkohan minun on saada n\u00e4hd\u00e4 oma poikani, edes vilaukselta!<\/p>\n
<\/p>\n
6.8.1972 Sunnuntaina<\/p>\n
Vietimme t\u00e4n\u00e4\u00e4n Nikon yksivuotissyntt\u00e4reit\u00e4. Liisan oli ilmeisesti pakko kutsua anoppi paikalle, vaikka min\u00e4 yritin kaikkeni, ett\u00e4 pit\u00e4isimme juhlat vain kaveriporukalla. Onneksi sain sent\u00e4\u00e4n ujutettua konjakkia kakkuun, niin ett\u00e4 sit\u00e4 pystyi sent\u00e4\u00e4n sy\u00f6m\u00e4\u00e4n. Liisan \u00e4iti tosin ihmetteli outoa sivumakua, mutta Liisa keksi jonkun hyv\u00e4n tekosyyn. Meni mummoon t\u00e4ydest\u00e4 kuin v\u00e4\u00e4r\u00e4 raha!\u00a0 Eih\u00e4n sill\u00e4 haahkalla varmaan en\u00e4\u00e4 makuaistikaan pelaa, joten ei ihme, jos v\u00e4h\u00e4n oudolta maistuu! Se oli kuitenkin kallista ja hyv\u00e4\u00e4 viunaa! Tuntui maistuvan Ramillekin. Rami toi Nikolle ison nallen lahjaksi.<\/p>\n
<\/p>\n
23.8.1972 Keskiviikkona<\/p>\n
Liisaan ja minun v\u00e4lit ovat katkeamaisillaan. Tilanne on tulenarka. Liisa tulkitsee kaiken mit\u00e4 sanon \u2013 jonkun merkillisen vainoharhan vallassa \u2013 uhkaukseksi. V\u00e4lill\u00e4 h\u00e4n yritt\u00e4\u00e4 kirist\u00e4\u00e4 minua uhkaamalla kertoa kaikesta Ramille. Onneksi voin luottaa siihen, ett\u00e4 Rami kyll\u00e4 n\u00e4kee heti, miten sairas Liisa on, ja ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 heti h\u00e4nen v\u00e4\u00e4ristelev\u00e4n asioita oman mielens\u00e4 mukaisiksi. Hirvitt\u00e4\u00e4 ajatellakin, miten Liisa varmasti pyrkii viel\u00e4 k\u00e4\u00e4nt\u00e4m\u00e4\u00e4n Nikonkin minua vastaan, kunhan mukula viel\u00e4 tuosta varttuu ja alkaa ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 jotakin maailmanmenosta! Anoppihan on vihannut minua alusta l\u00e4htien, joten ei ole mik\u00e4\u00e4n ihme, ett\u00e4 h\u00e4n uskoo jokaisen valheen, jonka Liisa minusta keksii.<\/p>\n
<\/p>\n
2.9.1972 Lauantaina<\/p>\n
Taisin tehd\u00e4 jonkinlaisen enn\u00e4tyksen: viivyin Raumalla kokonaista viisi tuntia! Reissu meni aivan persiilleen. Kun soitin perjantai-iltana Tiinan ovikelloa, oven avasikin h\u00e4nen \u00e4itimuorinsa! Oli hilkulla, etten hilpaissut karkuun. Muori vaikutti kuitenkin sen verran hyv\u00e4ntuuliselta, ett\u00e4 rohkaistuin astumaan peremm\u00e4lle. Sis\u00e4ll\u00e4 minua odotti kaamea n\u00e4ky. K\u00e4mpp\u00e4 oli kuin py\u00f6rremyrskyn j\u00e4ljilt\u00e4. Joka paikka oli t\u00e4ynn\u00e4 rojua: likaisia astioita, vaatteita, leluja. Sain varoa askeleitani, etten olisi astunut jonkun tavaran p\u00e4\u00e4lle. Kumpikin lapsi huusi suoraa huutoa. Tiina yritti ep\u00e4toivon vimmalla imett\u00e4\u00e4 itkev\u00e4\u00e4 poikaa; muori yritti tyynnytell\u00e4 tytt\u00f6\u00e4. Kun Tiina huomasi minut, h\u00e4nen ilmeens\u00e4 kirkastui. H\u00e4n tyrkk\u00e4si r\u00e4\u00e4kyv\u00e4n vauvan minun syliini ja s\u00e4nt\u00e4si kauppaan ennen kuin ehdin sanoa vastaan. Min\u00e4 j\u00e4in nalkkiin muorin ja hysteeristen kakaroiden kanssa! Edess\u00e4 oli el\u00e4m\u00e4ni pisin puolituntinen. Lapset huusivat huutamistaan teimmep\u00e4 me muorin kanssa millaisia temppuja hyv\u00e4ns\u00e4. Lopulta alkoi hyv\u00e4ntuuliselta vaikuttaneen muorinkin mieli mustua. Vika olikin kuulemma minussa! Tiinan edesmennyt aviomies, tyt\u00f6n is\u00e4, olisi kuulemma saanut vaikka millaisen vekaralauman hiljentym\u00e4\u00e4n. Minusta sen sijaan ei ollut mihink\u00e4\u00e4n. Tiina oli tehnyt el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 virheen hankkiessaan lapsen kaltaiseni rentun kanssa. Kun olin aikani kuunnellut muorin solvauksia, p\u00e4\u00e4tin l\u00e4hte\u00e4 nostelemaan. Sain odottaa H\u00e4meenlinnaan menev\u00e4\u00e4 bussia melkein nelj\u00e4 tuntia. Vasta kun bussi kurvasi H\u00e4meenlinnan linja-autoasemalle, muistin, ett\u00e4 olin luvannut pomolle tavata raumalaiset maanantaina. P\u00e4\u00e4tin turvautua pieneen valkoiseen valheeseen ja sanoa pomolle, ett\u00e4 raumalaiset olivat peruneet tapaamisen. Onneksi minun ei tarvitse selitell\u00e4 Liisalle mit\u00e4\u00e4n. H\u00e4n ja Niko ovat anoppilassa ja tulevat kotiin vasta keskiviikkona.<\/p>\n
<\/p>\n
4.9.1972 Maanantaina<\/p>\n
Tiina soitti minulle t\u00f6ihin. H\u00e4n pyysi minulta anteeksi. \u00c4itimuori oli kuulemma tuppautunut h\u00e4nen luokseen viikonlopuksi lupaa kysym\u00e4tt\u00e4, eik\u00e4 Tiina ollut tietenk\u00e4\u00e4n hennonut h\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4 omaa \u00e4iti\u00e4\u00e4n.<\/p>\n
Tiina lupasi hyvitt\u00e4\u00e4 kaiken ensi viikonloppuna. H\u00e4n vie tyt\u00f6n \u00e4idilleen hoitoon, niin ett\u00e4 saamme olla vauvan kanssa kolmestaan. Ei kai minun auta muu kuin l\u00e4hte\u00e4 taas viikonlopuksi Raumalle.<\/p>\n
<\/p>\n
6.9.1972 Keskiviikkona<\/p>\n
Nukuin pommiin. En ole koskaan ennen my\u00f6h\u00e4stynyt t\u00f6ist\u00e4, mutta kertahan se on tunnetusti ensimm\u00e4inenkin. Pomon ilme oli totisesti n\u00e4kemisen arvoinen, kun yritin livahtaa h\u00e4nen ohitseen huoneeseeni. No, eip\u00e4h\u00e4n tuo kuitenkaan vaivautunut sanomaan mit\u00e4\u00e4n, py\u00f6ritteli vain p\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n paheksuvasti.<\/p>\n
<\/p>\n
7.9.1972 Torstaina<\/p>\n
L\u00f6ysin t\u00e4n\u00e4\u00e4n maasta viiden markan setelin. Ostin sill\u00e4 Liisalle kukkakimpun. Akkaparka oli muutamasta hapsottavasta korresta niin mieliss\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 hyrisi tyytyv\u00e4isyytt\u00e4\u00e4n. Teki mieli tempaista \u00e4mm\u00e4\u00e4 kuonoon. Selv\u00e4ksi tuli, ett\u00e4 olen maailman huonoin aviomies. Ei ole t\u00e4ss\u00e4 talossa liiemmin kukkia vaasissa n\u00e4kynyt.\u00a0 Kun Liisa meni nukkumaan, kusin maljakkoon. Saa n\u00e4hd\u00e4, kuinka kauan kukat kest\u00e4v\u00e4t kuihtumatta.<\/p>\n
<\/p>\n
10.9.1972 Sunnuntaina matkalla Raumalta H\u00e4meenlinnaan<\/p>\n
Tiina on minun el\u00e4m\u00e4ni nainen! Kunpa keksisin jonkin keinon p\u00e4\u00e4st\u00e4 Liisasta eroon. \u00c4sken kun heitimme hyv\u00e4stit bussiasemalla, minulle tuli niin ep\u00e4toivoinen olo, ett\u00e4 kyyneleet kihosivat silmiini. Tuntuu niin ep\u00e4reilulta, ett\u00e4 saan viett\u00e4\u00e4 vain muutaman varastetun hetken h\u00e4nen kanssaan ja sitten joudun taas palaamaan Liisan komentoon.<\/p>\n
<\/p>\n
2.3.1973 Perjantaina<\/p>\n
Olen t\u00e4ynn\u00e4 vihaa. Min\u00e4 olen pelkk\u00e4 statisti omassa el\u00e4m\u00e4ss\u00e4ni. S\u00e4tkynukke, jota naiset raastavat eri suuntiin. Kolme itkev\u00e4\u00e4 mukulaa ja kaksi hysteerist\u00e4 \u00e4mm\u00e4\u00e4 riesanani. Jos saisin edes yhden hetken olla yksin ja selvitt\u00e4\u00e4 ajatuksiani! Liisan jatkuva nalkutus ajaa minut hulluuteen. Puhuminen ei en\u00e4\u00e4 auta, ei ole auttanut en\u00e4\u00e4 pitk\u00e4\u00e4n aikaan. Tekisi mieleni takoa j\u00e4rke\u00e4 sen akan kalloon. Ne jotka sanovat, etteiv\u00e4t ly\u00f6 naista, eiv\u00e4t ole tavanneet Liisaa.<\/p>\n
<\/p>\n
3.3.1973 Lauantaina<\/p>\n
Selasin t\u00e4n\u00e4\u00e4n t\u00e4t\u00e4 p\u00e4iv\u00e4kirjaa ja tajusin, etten en\u00e4\u00e4 tunne ket\u00e4\u00e4n n\u00e4ill\u00e4 sivuilla esiintyvist\u00e4 henkil\u00f6ist\u00e4. En Liisaa, en Tiinaa enk\u00e4 varsinkaan itse\u00e4ni. Liisa on vain varjo entisest\u00e4\u00e4n. Katkeruuden ja katumuksen j\u00e4yt\u00e4m\u00e4 haamu. Tiinassa on sent\u00e4\u00e4n viel\u00e4 jotakin samaa, jokunen hippunen entisest\u00e4 j\u00e4ljell\u00e4. Satunnainen hymynkare, nopeasti katoava naurunpilkahdus. Mutta minusta ei ole j\u00e4ljell\u00e4 en\u00e4\u00e4 mit\u00e4\u00e4n. Kun katson peiliin, en n\u00e4e siell\u00e4 mit\u00e4\u00e4n. Silm\u00e4ni ovat tyhj\u00e4t kuin minulla ei olisi en\u00e4\u00e4 sielua. Mill\u00e4\u00e4n ei ole mit\u00e4\u00e4n merkityst\u00e4. Kuitenkin jatkamme t\u00e4t\u00e4 samaa n\u00e4ytelm\u00e4\u00e4, jota el\u00e4m\u00e4ksikin kutsutaan. Minun on teht\u00e4v\u00e4 jotakin. T\u00e4m\u00e4 ei voi jatkua n\u00e4in.<\/p>\n
<\/p>\n
9.4.1973 Maanantaina<\/p>\n
Sain t\u00e4n\u00e4\u00e4n potkut. Heti kun pomo astui huoneeseeni t\u00e4n\u00e4 aamuna, arvasin, mist\u00e4 oli kyse. Sen vain n\u00e4ki \u00e4ij\u00e4n naamasta. Olin tavallaan jo osannut odottaakin potkuja. Min\u00e4h\u00e4n olen niin helvetin sekaisin, ettei mist\u00e4\u00e4n tule en\u00e4\u00e4 mit\u00e4\u00e4n, ei ole tullut en\u00e4\u00e4 pitk\u00e4\u00e4n aikaan. Pomo sanoi, ett\u00e4 oli yritt\u00e4nyt katsoa minun touhujani jo pitk\u00e4\u00e4n sormiensa l\u00e4pi, mutta min\u00e4 olin tehnyt siit\u00e4 hyvin vaikeaa. Raumalaisetkin ovat kuulemma jo saaneet minusta tarpeekseen. Pomo oli kuulemma miettinyt asiaa koko viikonlopun ja p\u00e4\u00e4tt\u00e4nyt lopulta antaa minulle viel\u00e4 yhden tilaisuuden. Mutta kun h\u00e4n oli n\u00e4hnyt aamulla humalaisen naamani, h\u00e4n oli muuttanut mielens\u00e4. Jokainenhan tulee joskus maistissa t\u00f6ihin, mutta ei nyt sent\u00e4\u00e4n joka helvetin p\u00e4iv\u00e4. Mullahan on ollut putki p\u00e4\u00e4ll\u00e4 jo useamman viikon. En vain saa korkkia kiinni. En voi kertoa potkuista kenellek\u00e4\u00e4n, en edes Ramille. Se on niin ty\u00f6hullu, ettei ikin\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4isi, miten olen voinut s\u00f6ssi\u00e4 asiani n\u00e4in pahasti.<\/p>\n
<\/p>\n
18.4.1973 Keskiviikkona<\/p>\n
Minun on pakko erota Liisasta. En ikin\u00e4 anna sille sit\u00e4 tyydytyst\u00e4, ett\u00e4 se saisi tiet\u00e4\u00e4 minun olevan ty\u00f6t\u00f6n. L\u00e4hdin t\u00e4n\u00e4\u00e4nkin ihan normaaliin aikaan aamulla kotoa ja ajelin koko p\u00e4iv\u00e4n p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4tt\u00f6m\u00e4sti ymp\u00e4riins\u00e4. Samalla kaavalla on kulunut jo pari viikkoa. En voi kuitenkaan teeskennell\u00e4 loputtomiin. Otan akasta eron, niin voin rauhassa keskitty\u00e4 siihen, miss\u00e4 olen hyv\u00e4: ryypp\u00e4\u00e4miseen. Juon itseni hengilt\u00e4. Sekin on parempi kuin se h\u00e4pe\u00e4, ett\u00e4 kaikki saisivat tiet\u00e4\u00e4, ett\u00e4 ep\u00e4onnistuin n\u00e4in surkeasti.<\/p>\n
<\/p>\n
4.5.1973 Perjantaina<\/p>\n
Potkuissa on sent\u00e4\u00e4n yksi hyv\u00e4 puoli: nyt voin matkustaa Raumalle niin usein kuin haluan! Liisalla ei ole asiaan mit\u00e4\u00e4n nokan koputtamista, mink\u00e4s min\u00e4 sille mahdan, jos pomo antaa komennuksen matkat\u00f6ihin. Soitin jo t\u00e4n\u00e4\u00e4n Tiinalle ja ehdotin, ett\u00e4 viett\u00e4isin koko ensi viikon siell\u00e4. Tiina oli aivan onnensa kukkuloilla!<\/p>\n
<\/p>\n
13.5.1973 Sunnuntaina Raumalla vietetyn viikon j\u00e4lkeen matkalla takaisin H\u00e4meenlinnaan<\/p>\n
En olisi mill\u00e4\u00e4n halunnut nousta t\u00e4h\u00e4n bussiin. Kohtalottarella mahtoi olla hauskaa, kun se jakoi minulle t\u00e4llaiset kortit! Kukaan nainen ei ole koskaan tehnyt minua niin onnelliseksi kuin Tiina. Ja silti min\u00e4 jouduin taas j\u00e4tt\u00e4m\u00e4\u00e4n h\u00e4net ja matkustamaan takaisin H\u00e4meenlinnaan k\u00e4risem\u00e4\u00e4n kiirastulessa, jota avioliitoksikin kutsutaan.<\/p>\n
<\/p>\n
5.6.1973 Tiistaina<\/p>\n
Keksin t\u00e4n\u00e4\u00e4n ihan uuden huvin. Seurasin koko p\u00e4iv\u00e4n Liisaa ja Nikoa. L\u00e4hdin aamulla ihan normaalisti liikenteeseen, mutta kun olin ajanut pahimman aamuruuhkan sekaan, k\u00e4\u00e4nnyinkin takaisin. J\u00e4tin auton muutaman sadan metrin p\u00e4\u00e4h\u00e4n talosta puiden varjoon piiloon ja hipsin kotiin. Aluksi kytt\u00e4sin Liisaa ikkunasta, kun se imetti Nikoa. Kun he l\u00e4htiv\u00e4t k\u00e4ym\u00e4\u00e4n kaupassa, min\u00e4 seurasin varjona per\u00e4ss\u00e4. Onnistuin pit\u00e4m\u00e4\u00e4n heihin sen verran v\u00e4limatkaa, ettei Liisa huomannut mit\u00e4\u00e4n. Kaupan j\u00e4lkeen oli vuorossa puisto. Seurasin kulman takaa, kun Liisa juorusi muiden akkojen kanssa puistonpenkill\u00e4, sill\u00e4 aikaa kun Niko ja muut natiaiset m\u00f6yriv\u00e4t hiekkalaatikossa. P\u00e4iv\u00e4 kului huomattavasti nopeammin kuin ajellessa. Huomenna uusiksi!<\/p>\n
<\/p>\n
8.6.1973 Perjantaina<\/p>\n
Minusta tuntuu silt\u00e4, ett\u00e4 tunnen Liisan nyt paljon paremmin kuin aikaisemmin. Minulla ei ollut oikeastaan aiemmin harmainta aavistusta siit\u00e4, mit\u00e4 h\u00e4n oikein puuhaili p\u00e4iv\u00e4t pitk\u00e4t, sill\u00e4 aikaa kun min\u00e4 raadoin t\u00f6iss\u00e4. No nyt totisesti tied\u00e4n! P\u00e4iv\u00e4t seuraavat toisiaan, eik\u00e4 mik\u00e4\u00e4n koskaan muutu. Joka helvetin p\u00e4iv\u00e4 on kopio edellisest\u00e4: kauppaan, puistoon ja kotiin. En kest\u00e4 t\u00e4t\u00e4 rutiinia en\u00e4\u00e4 p\u00e4iv\u00e4\u00e4k\u00e4\u00e4n! Liisa sen sijaan vaikuttaa onnelliselta. H\u00e4nen el\u00e4m\u00e4ss\u00e4\u00e4n on vain yksi huolenaihe: min\u00e4. Heti kun palaan illalla kotiin \u201dt\u00f6ist\u00e4\u201d h\u00e4nen kasvoilleen laskeutuu varjo.<\/p>\n
<\/p>\n
20.6.1973 Keskiviikkona<\/p>\n
Niko sanoi t\u00e4n\u00e4\u00e4n ensimm\u00e4isen sanansa! Liisan mielest\u00e4 se oli \u201d\u00e4iti\u201d, minun mielest\u00e4 se oli \u201d\u00e4mm\u00e4\u201d. Taitaa tulla poika minuun, kun heti haukkuu \u00e4iti\u00e4\u00e4n!<\/p>\n
<\/p>\n
28.8.1973 Torstaina<\/p>\n
En tunne Liisaa kohtaan en\u00e4\u00e4 mit\u00e4\u00e4n. En edes vihaa. Kun katson h\u00e4nt\u00e4, minusta tuntuu, ettei h\u00e4nt\u00e4 ole edes olemassa. Ja mik\u00e4 on h\u00e4nen rikoksensa? Se tietysti, ett\u00e4 h\u00e4n erehtyi rakastumaan minuun. Siit\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 on totisesti rangaistu.<\/p>\n
<\/p>\n
9.9.1973 Sunnuntaina<\/p>\n
Niko seuraa minua nykyisin kuin hai laivaa. Min\u00e4 olen h\u00e4nelle koko maailman keskipiste, Liisakin taitaa j\u00e4\u00e4d\u00e4 toiseksi. Poika on fiksu kuin mik\u00e4! Minua s\u00e4\u00e4litt\u00e4\u00e4 ajatella, millaiseen avioliittoon ressukka on syntynyt. Liisa yritt\u00e4\u00e4 aina sovinnon hetkell\u00e4 lohduttaa minua, ettei poika ymm\u00e4rr\u00e4 meid\u00e4n riitojamme, mutta min\u00e4 olen aivan varman, ett\u00e4 jonkinlaisen j\u00e4ljen ne h\u00e4neen j\u00e4tt\u00e4v\u00e4t.<\/p>\n
<\/p>\n
22.9.1973 Lauantaina<\/p>\n
Poika oli taas t\u00e4n\u00e4\u00e4n vauhdissa: h\u00e4n oli p\u00e4\u00e4ssyt k\u00e4siksi Liisan kullanarvoisiin akkainlehtiin ja repinyt ne riekaleiksi. Liisa aivan kiehui raivosta, mutta minulla oli hauskaa! Nikon tempaukset ovat sit\u00e4 luokkaa, ett\u00e4 h\u00e4nest\u00e4 voi viel\u00e4 jonakin p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 tulla Speden veroinen koomikko.<\/p>\n
<\/p>\n
10.11.1973 Lauantaina<\/p>\n
Tajusin t\u00e4n\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 olen el\u00e4nyt jo kaksi vuotta valheessa. Niin, valettahan t\u00e4m\u00e4 on, koko minun el\u00e4m\u00e4ni. Liisa ei tied\u00e4 eik\u00e4 tunnu edes osaavan ep\u00e4ill\u00e4 mit\u00e4\u00e4n. Rami tiet\u00e4\u00e4 jotakin, mutta ei koko totuutta. Tiina tiet\u00e4\u00e4 eniten, mutta h\u00e4netkin olen s\u00e4\u00e4st\u00e4nyt raadollisimmilta ajatuksiltani. Olen niin v\u00e4synyt t\u00e4h\u00e4n leikkiin, etten tied\u00e4, kuinka kauan en\u00e4\u00e4 jaksan. Luulisi, ett\u00e4 kahdessa vuodessa t\u00e4h\u00e4n touhuun ehtisi turtua, mutta ei! Pelk\u00e4\u00e4n yh\u00e4 lipsauttavani Liisalle jotakin sellaista, joka her\u00e4tt\u00e4isi h\u00e4nen ep\u00e4ilyksens\u00e4. Tiinankin seurassa saan olla varuillani. Jos h\u00e4n saisi tiet\u00e4\u00e4, miten huonosti kohtelen Liisaa, h\u00e4n j\u00e4tt\u00e4isi minut silkkaa solidaarisuuttaan Liisaa kohtaan. Eilen kun istuimme Ramin kanssa baarissa, kuulin kun kaksi nuorta miest\u00e4 keskusteli. Kumpikin oli sit\u00e4 mielt\u00e4, ett\u00e4 heist\u00e4 riitt\u00e4isi kahdellekin naiselle. En mahtanut mit\u00e4\u00e4n itselleni, vaan purskahdin katkeraan nauruun. Sama fantasia lienee jokaisella nuorella miehell\u00e4. Pit\u00e4\u00e4 varoa, mit\u00e4 toivoo, koska toiveet voivat joskus toteutua.<\/p>\n
<\/p>\n
2.12.1973 Sunnuntaina<\/p>\n
Niko pelasti minut taas t\u00e4n\u00e4\u00e4n tapansa mukaan synkkyyden alhosta. H\u00e4n on kehitt\u00e4nyt aivan oman koomisen rutiininsa ruokailun piristykseksi. Kun Liisa on saanut kaadettua mehun Nikon mukiin, Niko kaataa mehun p\u00e4\u00e4h\u00e4ns\u00e4. Minua naurattaa joka kerta! Liisa tosin ei ymm\u00e4rr\u00e4 moisen huumorin p\u00e4\u00e4lle, vaan syytt\u00e4\u00e4 minua siit\u00e4, ett\u00e4 yllyt\u00e4n poikaa toistamaan tempun kerta toisensa j\u00e4lkeen nauramalla sille. Mutta mink\u00e4s min\u00e4 sill\u00e4 mahdan, kun se on niin pirun hauskaa! Nikon ilme on n\u00e4kemisen arvoinen, kun h\u00e4n huomaa, ett\u00e4 is\u00e4ukkoa naurattaa. Silloin h\u00e4nenkin naamansa alkaa loistaa kuin Naantalin aurinko.<\/p>\n
<\/p>\n
8.12.1973 Lauantaina<\/p>\n
En voi uskoa t\u00e4t\u00e4 todeksi! Tiinakaan ei en\u00e4\u00e4 ymm\u00e4rr\u00e4 minua! Pakenin Liisaa ja Nikoa viikonlopuksi Tiinan luokse, mutta turhaan! Aikomukseni oli viett\u00e4\u00e4 Raumalla koko viikonloppu, mutta hypp\u00e4sinkin H\u00e4meenlinnan bussiin jo t\u00e4n\u00e4 aamuna. Tiinalla tuntuu riitt\u00e4v\u00e4n vaatimuksia yht\u00e4 paljon kuin Liisalla. Minun pit\u00e4isi kuulemma n\u00e4hd\u00e4 Timi\u00e4 useammin, minun pit\u00e4isi antaa Tiinalle enemm\u00e4n rahaa Timin vaatteisiin\u2026 lista on loputon. En kest\u00e4nyt kuunnella Tiinan raakkumista, vaan vedin p\u00e4\u00e4ni t\u00e4yteen. Sammuin jo ennen kympinuutisia. Her\u00e4sin aamuy\u00f6ll\u00e4 ja huomasin viett\u00e4neeni y\u00f6ni nojatuolissa olohuoneessa. Ker\u00e4sin kamani ja painuin linja-autoasemalle. En j\u00e4tt\u00e4nyt mit\u00e4\u00e4n viesti\u00e4 j\u00e4lkeeni.<\/p>\n
<\/p>\n
9.12.1973 Sunnuntaina<\/p>\n
Minulla on omituinen ennakkoaavistus. Rouva Oravahan n\u00e4ki aina enneunia ja vaikka Oravan is\u00e4nt\u00e4 suhtautui h\u00e4nen kotkotuksiinsa yleens\u00e4 hieman ivallisesti, h\u00e4nkin uskoi enneunissa olevan per\u00e4\u00e4. Min\u00e4 en kuitenkaan ole koskaan n\u00e4hnyt enneunta. Siit\u00e4 huolimatta minulla on omituinen tunne, etten tapaa Tiinaa ja Timi\u00e4 en\u00e4\u00e4 koskaan. Olen aivan varma asiasta. Kun aavistus valtasi mieleni, minut t\u00e4ytti levollisuus. Nyt voin keskitty\u00e4 t\u00e4ysill\u00e4 t\u00e4h\u00e4n yhteen el\u00e4m\u00e4\u00e4n, joka minulla viel\u00e4 on j\u00e4ljell\u00e4.<\/p>\n
<\/p>\n
24.12.1973 Maanantaina (Jouluaattona)<\/p>\n
Joulu se taas tulla vier\u00e4hti t\u00e4h\u00e4nkin torppaan. Liisa ei jaksanut kauaa katsoa minun k\u00e4nnist\u00e4 naamaani, vaan l\u00e4hti anopin luokse ja vei Nikon menness\u00e4\u00e4n. Pyysi soittamaan, kun olen selvin p\u00e4in. Tulevat kuulemma vasta sitten takaisin. Onneksi h\u00e4n j\u00e4tti sent\u00e4\u00e4n ruoat t\u00e4nne. Saanpahan sy\u00f6d\u00e4 kolmen edest\u00e4!<\/p>\n
<\/p>\n
16.1.1974 Keskiviikkona<\/p>\n
Niko l\u00f6ysi t\u00e4n\u00e4\u00e4n tutkimusmatkoillaan kylpyhuoneesta ammeen alta minun k\u00e4tk\u00f6ni. Olen ker\u00e4nnyt\u00a0 jo vuoden p\u00e4iv\u00e4t kaikki naamasta ajamani partakarvat vanhaan peltirasiaan. Niko oli p\u00e4\u00e4tt\u00e4nyt levitt\u00e4\u00e4 ne keitti\u00f6n lattialle, sill\u00e4 aikaa kun Liisa juorusi puhelimessa. Siin\u00e4 riitti pokassa pit\u00e4mist\u00e4, kun Niko nosteli niit\u00e4 lattialta omalle naamalleen ja huuteli \u201dpalta, palta!\u201d Liisahan sai tietysti raivokohtauksen ja syytti minua siit\u00e4, ett\u00e4 Niko olisi voinut vaikka tukehtua karvoihini. Tokaisin h\u00e4nelle, ett\u00e4 voisi h\u00e4nkin joskus ajella oman partansa! Lupasin kyll\u00e4 siivota sotkun ja vied\u00e4 karvat pois. En todellakaan aio heitt\u00e4\u00e4 niit\u00e4 roskiin! J\u00e4rjest\u00e4n ne viel\u00e4 joku kaunis p\u00e4iv\u00e4 vitriiniin esille, kunhan niit\u00e4 vain on kertynyt tarpeeksi. Siin\u00e4 on taidetta kerrakseen! Ei mennyt Oravan perheen opit hukkaan.<\/p>\n
<\/p>\n
1.3.1974 Perjantaina<\/p>\n
Aamulla Liisa paljasti tienneens\u00e4 koko ajan, ett\u00e4 minulla ei ole en\u00e4\u00e4 t\u00f6it\u00e4. Ei vain ollut halunnut kertoa tiet\u00e4v\u00e4ns\u00e4, koska ajatteli minun kuitenkin pian kertovan itse.\u00a0 Johan sit\u00e4 kestikin melkein vuoden p\u00e4iv\u00e4t! Olenkin kolunnut l\u00e4hibaarit jo aika perusteellisesti. P\u00e4\u00e4tin j\u00e4\u00e4d\u00e4 ihan perjantain kunniaksi kotiin koko p\u00e4iv\u00e4ksi.<\/p>\n
<\/p>\n
11.3.1974 Maanantaina<\/p>\n
Eih\u00e4n t\u00e4t\u00e4 arkea kukaan jaksa nelj\u00e4n sein\u00e4n sis\u00e4ll\u00e4! Minun on pakko keksi\u00e4 jotakin, ett\u00e4 voin poistua p\u00e4iv\u00e4n ajaksi johonkin, miss\u00e4 ei tarvitse kuunnella naisen huutoa ja lapsen kiljumista.<\/p>\n
<\/p>\n
17.3.1974 Sunnuntaina<\/p>\n
P\u00e4\u00e4tin viime torstaina l\u00e4hte\u00e4 Ramin luokse istumaan v\u00e4h\u00e4n iltaa. Ilta venyi toiseksi ja kolmanneksi ja…\u00a0 Vasta t\u00e4n\u00e4\u00e4n k\u00f6mmin aamuy\u00f6st\u00e4 takaisin kotiin, kun Rami l\u00f6ysi baarista itselleen uuden naisen ja j\u00e4tti minut pihalle. Siell\u00e4 min\u00e4 vaelsin hangessa\u00a0 ja oikaisin viel\u00e4 j\u00e4rven j\u00e4\u00e4n poikki kotiin. Teki mieli j\u00e4\u00e4d\u00e4 j\u00e4\u00e4lle makaamaan ja t\u00e4htitaivasta ihailemaan, mutta hetke\u00e4 ennen kuin sammuin tajusin sent\u00e4\u00e4n onneksi jatkaa matkaa kotiin. Y\u00f6ll\u00e4 olin vissiin sen verran sekaisin, ett\u00e4 en tajunnut siin\u00e4 saappaat jalassa s\u00e4nkyyn kaatuessani edes tarkistaa, olivatko Liisa ja Niko kotona. Aamulla totuus paljastui: p\u00f6yd\u00e4lt\u00e4 l\u00f6ytyi lappu, jossa Liisa kertoi heid\u00e4n l\u00e4hteneen anopin luokse toistaiseksi. Pyysi ottamaan yhteytt\u00e4, kun olen selvitt\u00e4nyt p\u00e4\u00e4ni ja ryhdist\u00e4ytynyt. Voi perkele, mink\u00e4 teki!<\/p>\n
<\/p>\n
20.4.1974 Lauantaina<\/p>\n
Rami tuli taas k\u00e4ym\u00e4\u00e4n viinaksien kanssa. Yritti houkutella mukaansa baariin. Siell\u00e4 oli kuulemma Irwin akustisella keikalla. N\u00e4in kyll\u00e4 heti h\u00e4nest\u00e4, ett\u00e4 nyt on kaikki peliss\u00e4 ja valehdellaan, mink\u00e4 jaksetaan. En innostunut. Rami j\u00e4tti kuitenkin viinakset sohvalle l\u00e4htiess\u00e4\u00e4n. Enh\u00e4n min\u00e4 malttanut olla juomatta niit\u00e4! Tulipa vedetty\u00e4 kunnon kalsarik\u00e4nnit yksin\u00e4\u00e4n.<\/p>\n
<\/p>\n
29.4.1974 Maanantaina<\/p>\n
Tajusin t\u00e4n\u00e4\u00e4n laskeneeni p\u00e4ivi\u00e4 Liisan ja Nikon\u00a0 l\u00e4hd\u00f6st\u00e4 napan\u00f6yhd\u00e4n avulla. Kuin huomaamatta olen joka ilta nypp\u00e4issyt n\u00f6yhd\u00e4n navastani ja asettanut sen vessan peilitasolle. Huomenna heid\u00e4n l\u00e4hd\u00f6st\u00e4\u00e4n tulee n\u00e4k\u00f6j\u00e4\u00e4n jo 50 p\u00e4iv\u00e4\u00e4!<\/p>\n
<\/p>\n
1.5.1974 Keskiviikkona<\/p>\n
P\u00e4\u00e4tin vapun kunniaksi v\u00e4h\u00e4n siivota t\u00e4\u00e4ll\u00e4. Ekaa kertaa ehk\u00e4 ikin\u00e4. Kyll\u00e4styin jo kompuroimaan Nikon leluihin ja nostelin kaikki seinille. Lopulta naulasin lastulevyt Nikon huoneen oven eteen. En vain en\u00e4\u00e4 kest\u00e4 olla kaiken t\u00e4m\u00e4n keskell\u00e4 yksin.<\/p>\n
<\/p>\n
25.5.1974 Lauantaina<\/p>\n
Yrit\u00e4n saada jotakin selkoa t\u00e4h\u00e4n kaaokseen. Faktat ovat seuraavat:<\/p>\n
1) Liisa ja Niko ovat olleet jo yli kaksi kuukautta anopin luona, enk\u00e4 ole kuullut heist\u00e4 mit\u00e4\u00e4n.<\/p>\n
2) En ole ottanut Tiinaankaan mit\u00e4\u00e4n yhteytt\u00e4 Liisan ja Nikon l\u00e4hd\u00f6n j\u00e4lkeen.<\/p>\n
3) T\u00e4m\u00e4 asunto on kirottu. Se on n\u00e4hnyt liian paljon pahaa.<\/p>\n
N\u00e4iden faktojen perusteella olen tullut seuraavaan johtop\u00e4\u00e4t\u00f6kseen: minun on l\u00e4hdett\u00e4v\u00e4. Avaan el\u00e4m\u00e4ss\u00e4ni uuden sivun ja j\u00e4t\u00e4n kaiken entisen taakseni. Ved\u00e4n jalkaani parhaat keng\u00e4t ja l\u00e4hden sinne, minne olen aina halunnut!<\/p>\n
<\/p>\n
15.10.1974 Tiistaina Helsingiss\u00e4!<\/p>\n
Olen viimein asettunut aloilleni. Kirjoitan t\u00e4t\u00e4 uudessa kodissani, keitti\u00f6n p\u00f6yd\u00e4n \u00e4\u00e4ress\u00e4. Se onkin toistaiseksi ainoa huonekaluni, se ja tuoli, jolla istun. Joku oli j\u00e4tt\u00e4nyt ne roskisten viereen sateeseen, sill\u00e4 seurauksella, ett\u00e4 lakkaus ehti hilseill\u00e4, ennen kuin pelastin p\u00f6yd\u00e4n ja istuimen kotiini. En kyll\u00e4 miell\u00e4 t\u00e4t\u00e4 k\u00e4mpp\u00e4\u00e4 kodikseni. Se on kuitenkin ainut paikka, joka minulla en\u00e4\u00e4 on. Entiseen ei ole paluuta, eik\u00e4 Liisan luo. Olen viimein omillani. Tuntuu silt\u00e4 kuin olisin vihdoin vapaa. Olen koko el\u00e4m\u00e4ni ajan saanut tanssia jonkun naisen pillin mukaan kuin mik\u00e4kin sirkuksen tanssiva karhu!\u00a0 Ensin \u00e4itini m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n tahtiin, kunnes h\u00e4n huomasi, ettei voi hallita minua. Ei auttanut muu kuin l\u00e4hett\u00e4\u00e4 minut Oravien pes\u00e4\u00e4n, kuriin ja herran nuhteeseen. Hylk\u00e4si oman poikansa, saatana! Ei ihme, ettei minusta ollut is\u00e4ksi. Minulla ei ollut is\u00e4\u00e4, eik\u00e4 \u00e4idiss\u00e4k\u00e4\u00e4n ollut kehumista. No, se oli sit\u00e4 aikaa. Joka kaupungissahan meit\u00e4 oli: yksinhuoltaja\u00e4itien villej\u00e4 poikia, joiden piti muka saada v\u00e4h\u00e4n is\u00e4n mallia vieraassa perheess\u00e4. Minulle k\u00e4vi loppujen lopuksi hyvin. Oravan ukkohan oli ihan reilu \u00e4ij\u00e4, jeesaisi minua varmasti viel\u00e4kin, jos vain kehtaisin h\u00e4lt\u00e4 apua pyyt\u00e4\u00e4. J\u00e4in oikein n\u00e4it\u00e4 vanhoja antiikin aikaisia asioita muistelemaan, ihan kuin t\u00e4ss\u00e4 p\u00e4iv\u00e4ss\u00e4 ei olisi kylliksi mietitt\u00e4v\u00e4\u00e4. Niin, t\u00e4nne se tuuli minut lopulta kuljetti, oikein p\u00e4\u00e4kaupunkiin! Sit\u00e4 ollaan nyt stadin kundeja!<\/p>\n
<\/p>\n
28.3.1975 keskiviikkona<\/p>\n
Minua h\u00e4vett\u00e4\u00e4 ihan saatanasti! Tuskin pystyn edes kirjoittamaan t\u00e4st\u00e4! T\u00e4n\u00e4 aamuna aloin jostain syyst\u00e4 muistella aikaani Oravien perheess\u00e4, kun yht\u00e4kki\u00e4 muistin asian, jota en ollut ajatellut vuosiin. Voi kunpa tehdyn saisi tekem\u00e4tt\u00f6m\u00e4ksi! Kun l\u00e4hdin Oravien luota armeijan j\u00e4lkeen, kuvittelin keksineeni varsinaisen kepposen. Piilotin lipaston laatikkooni kuolleen oravan! Hirvitt\u00e4\u00e4 ajatellakin, milt\u00e4 se on haissut, jos sit\u00e4 ei ole heti l\u00f6ydetty! Ja milt\u00e4 Oravista on tuntunut l\u00f6yt\u00e4\u00e4 se! Varsinainen vitsi! Kuollut orava! Seh\u00e4n on melkein uhkaus. Heid\u00e4n sukunimens\u00e4 on Orava ja min\u00e4 j\u00e4t\u00e4n muistoksi kuolleen oravan! Toivottavasti ainakaan rouva Orava ei l\u00f6yt\u00e4nyt sit\u00e4! H\u00e4n oli minulle kuin oma \u00e4iti ja min\u00e4 maksoin h\u00e4nen hyvyydest\u00e4\u00e4n sill\u00e4 tavalla! Ei ihme, etteiv\u00e4t Oravat koskaan ottaneet minuun mit\u00e4\u00e4n yhtett\u00e4, vaikka kutsuin heid\u00e4t h\u00e4ihinikin. Ei satana!<\/p>\n
<\/p>\n
29.3.1975 Torstaina<\/p>\n
Alan jo pikkuhiljaa kotiutua ylh\u00e4iseen yksin\u00e4isyyteeni. Liisa ja Niko ovat kyll\u00e4 koko ajan ajatuksissani, Timi ja Tiina onneksi harvemmin. P\u00e4\u00e4llystin t\u00e4n\u00e4\u00e4n ikkunani sanomalehdill\u00e4, jotka kaivoin roskiksesta. Minulla riitt\u00e4\u00e4 katseltavaa ja ihmetelt\u00e4v\u00e4\u00e4 itsess\u00e4ni ja tekemisiss\u00e4ni, ei minun tarvitse tirkistell\u00e4 ikkunoista maailmanmenoa. Maapallo py\u00f6rii akselinsa ymp\u00e4ri katsoinpa ikkunasta ulos tai en! Eiv\u00e4tp\u00e4h\u00e4n uteliaat ohikulkijat p\u00e4\u00e4se kurkistelemaan sis\u00e4\u00e4n, t\u00e4m\u00e4 asuntohan sijaitsee ensimm\u00e4isess\u00e4 kerroksessa. Kumma juttu tosissaan, mutta minua eiv\u00e4t nuo maailman tapahtumat en\u00e4\u00e4 kiinnosta. V\u00e4lill\u00e4 paistaa aurinko, v\u00e4lill\u00e4 sataa, mutta yksi on ja pysyy: Kekkonen. Taidan j\u00e4tt\u00e4\u00e4 televisionkin hankkimatta. Eilenkin uppouduin niin omiin mietteisiini, etten huomannut ollenkaan ajan kulua. Tuntuu, ett\u00e4 vajaassa 40 vuodessa olen el\u00e4nyt niin vaiheikkaan el\u00e4m\u00e4n, ett\u00e4 olo on kuin satavuotiaalla. Ehk\u00e4 minun onkin jo aika j\u00e4\u00e4d\u00e4 el\u00e4kkeelle el\u00e4m\u00e4st\u00e4 ja antaa muiden huseerata. Mit\u00e4p\u00e4 kaltaiseni el\u00e4kel\u00e4inen telkkarilla tekee? J\u00e4\u00e4k\u00f6\u00f6n minun puolestani huonekalut p\u00f6yt\u00e4\u00e4n ja tuoliin! En kaipaa edes s\u00e4nky\u00e4. Kun etsin asuntoa t\u00e4\u00e4lt\u00e4 Helsingist\u00e4, vietin y\u00f6ni puistoissa ja porttikongeissa makuupussissani. En ole varmaan koskaan \u2013 ainakaan sitten lapsuuden \u2013 nukkunut yht\u00e4 levollisesti. Ihan kuin olisin viimein saapunut kotiin. Semmoinen irtolainenhan min\u00e4 olen aina tainnut olla, minulla ei ole juuria miss\u00e4\u00e4n. Ihmiset ymp\u00e4rill\u00e4ni ovat vaihtuneet yht\u00e4 tihe\u00e4\u00e4n tahtiin kuin asuinpaikatkin. Ehk\u00e4 eniten olin kotonani Oravilla. Sit\u00e4 ei \u00e4iti minulle koskaan antanut anteeksi. Olisihan minun pit\u00e4nyt jo sen ik\u00e4isen\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, ettei \u00e4idill\u00e4 ollut mahdollisuutta tarjota minulle mit\u00e4\u00e4n sellaista. Mutta min\u00e4 tollo kuvittelin, ett\u00e4 minusta voisi tulla yksi heist\u00e4, oikea Orava. Minusta, huoranpenikasta! Viel\u00e4kin n\u00e4en unia, joissa k\u00e4velen hautausmaalla ja lasken kukkia Oravien haudalle. Ja siell\u00e4, sukuhaudan kivess\u00e4, on minunkin nimeni: Pasi Rauhala Orava. Ja min\u00e4 suutun ja potkaisen kive\u00e4 ja kaivan taskustani linkkuveitsen ja alan raaputtaa nime\u00e4 \u201dRauhala\u201d pois, kunnes kivess\u00e4 lukee vain Pasi Orava.<\/p>\n
<\/p>\n
7.7.1975 Maanantaina (syntt\u00e4rip\u00e4iv\u00e4n\u00e4ni)<\/p>\n
He eiv\u00e4t kaipaa minua. Miten yksi ainoa lause voi satuttaa niin paljon?<\/p>\n
<\/p>\n
2.12.1980 Tiistaina<\/p>\n
L\u00f6ysin tuossa yhten\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 pinon vanhoja papereita sohvan takaa. Ja yll\u00e4tt\u00e4en siell\u00e4 oli my\u00f6s t\u00e4m\u00e4 vanha Oravan lahjoittama vihko, johon joskus viel\u00e4 jaksoin raapustella merkint\u00f6j\u00e4. Piti ihan siit\u00e4 ilosta kaivaa kyn\u00e4 ja kertoa, ett\u00e4 maassa rauha ja Kekkonen presidenttin\u00e4. Mik\u00e4s sen tosiasian muuttaisi?<\/p>\n
<\/p>\n
10.10.1986 Keskiviikkona<\/p>\n
Pelastin eilen pakkasesta katin. Sama kissa on tullut minua iltak\u00e4velyll\u00e4 vastaan jo useampana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 t\u00e4ll\u00e4 viikolla. Pakkasta on sen verran, etten usko, ett\u00e4 kotikissoja pidett\u00e4isiin n\u00e4in kylm\u00e4ll\u00e4 ulkona. Eip\u00e4 tuolla n\u00e4y olevan mit\u00e4\u00e4n kaulapantaakaan. Kissa vaikutti eritt\u00e4in helpottuneelta, kun p\u00e4\u00e4si meik\u00e4l\u00e4isen murjuun l\u00e4mmittelem\u00e4\u00e4n. Maitokin maistui hyvin, vaikka parasta ennen -p\u00e4iv\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4 oli ollut ja mennyt. Kissan turkki on punainen ja siin\u00e4 on valkoisia raitoja. Ristin otuksen Tiikeriksi. Mirri on yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n kesy, vaikka on varmasti saanut kokea kovia. H\u00e4nn\u00e4st\u00e4kin puuttuu pala. Ihan mukava saada v\u00e4h\u00e4n seuraa.<\/p>\n
<\/p>\n
15.10.1986 Maanantaina<\/p>\n
Taidan olla allerginen kissille. En ole koskaan ennen saanut mist\u00e4\u00e4n otuksesta mit\u00e4\u00e4n oireita, mutta siit\u00e4 l\u00e4htien, kun mirri asettui taloksi, nokkani on vuotanut kuin Niagaran putous. Katista on kuitenkin minulle niin paljon iloa, etten luovu siit\u00e4 hevill\u00e4. Otuksella on luonnetta, ei se muuten olisi noissa pakkasissa selviytynyt. Laihahan se oli kuin mik\u00e4, kun sen l\u00f6ysin, mutta on alkanut jo hieman py\u00f6risty\u00e4. Maitoa kuluu paljon, mutta onneksi sit\u00e4 saa l\u00e4hikaupan roskiksesta. HK:n lenkki osoittautui katin herkuksi. Meill\u00e4 on samanlainen maku.<\/p>\n
<\/p>\n
17.10.1986 Keskiviikkona<\/p>\n
Suutahdin t\u00e4n\u00e4\u00e4n Tiikerille. Se oli innostunut leikkim\u00e4\u00e4n ruokap\u00f6yd\u00e4ll\u00e4 ja pudottanut piim\u00e4t\u00f6lkin lattialle. Helvetinmoinen sotku! Lattia on t\u00e4ynn\u00e4 roskiksesta kaivelemiani sanomalehti\u00e4, jotka vettyiv\u00e4t piim\u00e4st\u00e4 hirve\u00e4ksi lillingiksi. Katti sai kyyti\u00e4!<\/p>\n
<\/p>\n
22.12.1986 Maanantaina<\/p>\n
Joulu se tulla jollottaa! Olisi mennyt t\u00e4m\u00e4kin juhlapyh\u00e4 minulta ihan ohi suun ilman tuota lukutaidotonta mainostenjakajaa, joka ty\u00f6nsi eilen luukustani vastoin tahtoani mainoksen. Siit\u00e4 onkin aikaa, kun meik\u00e4poika viimeksi vietti joulua! T\u00e4n\u00e4 vuonna aion kuitenkin ottaa joulusta kaikki irti, tilasin t\u00e4n\u00e4\u00e4n l\u00e4himarketista kinkunkin. Se tosin tarkoittaa sit\u00e4, ett\u00e4 alkuvuosi pit\u00e4\u00e4 kitkuttaa tavallistakin tiukemmalla budjetilla, mutta eik\u00f6h\u00e4n se onnistu. Kissanhiekkaan minulle ei ainakaan ole en\u00e4\u00e4 varaa, mutta eik\u00f6h\u00e4n Tiikeri p\u00e4rj\u00e4\u00e4 pelk\u00e4ll\u00e4 sanomalehtipaperillakin. Sit\u00e4 saa onneksi ilmatteeksi roskalaatikosta. Lahjakin pit\u00e4isi ostaa, onhan minulla tosiaan nyt seuraa. Tiikerin maku on sen verran yksinkertainen, ettei minun tarvitse mietti\u00e4 kahta kertaa, mit\u00e4 paketoin sen pakettiin: HK:n lenkin.<\/p>\n
<\/p>\n
<\/p>\n
24.12.1986 Keskiviikkona. Jouluaatto<\/p>\n
HK:n lenkki ei sittenk\u00e4\u00e4n ollut kovin hyv\u00e4 lahjaidea. Her\u00e4sin aamuy\u00f6st\u00e4 karmeaan metakkaan. Paikansin mekkalan keitti\u00f6\u00f6n ja suuntasin sinne. Ky\u00f6kiss\u00e4 minua odotti kaamea n\u00e4ky. Katti oli ilmeisesti l\u00f6yt\u00e4nyt lahjapakettinsa ja p\u00e4\u00e4tt\u00e4nyt avata sen saman tien. Joka puolella oli lahjapaperia pienen\u00e4 silppuna. Aluksi ihmettelin, miten yhdest\u00e4 paketista riitti niin paljon silputtavaa, mutta sitten hoksasin, ett\u00e4 kissa oli alkuun p\u00e4\u00e4sty\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4tt\u00e4nyt silputa my\u00f6s keitti\u00f6np\u00f6yd\u00e4ll\u00e4 lojuneen k\u00e4\u00e4repaperirullan. Lenkin muovikuoreen eiv\u00e4t olleet pystyneet edes mirrin ter\u00e4v\u00e4t hampaat. Se oli ahminut muovin alta riipim\u00e4\u00e4ns\u00e4 makkaraa, mutta oli ilmeisesti popsinut samalla my\u00f6s aimo annoksen muovia. Muovi oli takertunut sen kurkkuun kohtalokkain seurauksin ja olin her\u00e4nnyt sen avunhuutoihin. Kun tulin keitti\u00f6\u00f6n, oli kuitenkin jo liian my\u00f6h\u00e4ist\u00e4. T\u00e4ss\u00e4 maailmassa on nyt yksi kissa v\u00e4hemm\u00e4n. Jouluaatto sujuikin sitten aiottua murheellisimmissa merkeiss\u00e4. Kun sain katin aiheuttaman siivon siivottua, suuntasin ruumiin kanssa l\u00e4himp\u00e4\u00e4n mets\u00e4\u00e4n. Vasta mets\u00e4ss\u00e4 tajusin, ett\u00e4 olin unohtanut lapion kotiin. P\u00e4\u00e4tin kaivaa paljain k\u00e4sin lumikinokseen pienen kuopan, johon pudotin Tiikerin. Sen kummemmitta seremonioitta t\u00e4ytin kuopan paljain k\u00e4sin lumella ja suuntasin takaisin kotiin. Olo oli todella apea, kun muistin, ett\u00e4 joutuisin taas palaamaan tyhj\u00e4\u00e4n k\u00e4mpp\u00e4\u00e4n.<\/p>\n
<\/p>\n
25.12.1986 Torstaina<\/p>\n
Joulupukki taitaa sittenkin olla olemassa! Joko h\u00e4n tai sitten naapurini oli j\u00e4tt\u00e4nyt minulle roskalaatikkoon joululahjan: radion. Pienen fiksaamisen j\u00e4lkeen masiina toimii moitteettomasti. Ensimm\u00e4inen kappale, jonka uusi pelini p\u00e4\u00e4tti soittaa minulle, oli Irwinin En kerro kuinka jouduin naimisiin. Nauroin niin, ett\u00e4 naapuritkin sen varmasti kuulivat! Aikamoista kohtalon ivaa, eik\u00f6? Semmoinenhan se oli minun ja Liisankin tarina.<\/p>\n
<\/p>\n
28.12.1986 Sunnuntaina<\/p>\n
Kovin on hiljaista t\u00e4ss\u00e4 m\u00f6rsk\u00e4ss\u00e4, kun Tiikeri on poissa. Se oli aika mainio katti! Olen jopa miettinyt, josko hommaisin uuden kissimirrin sen tilalle. En tosin usko, ett\u00e4 kukaan luottaisi mit\u00e4\u00e4n luontokappaletta minun hoiviini. Ulkoinen ilmestykseni on nykyisin sen verran l\u00e4hell\u00e4 sis\u00e4ist\u00e4 maailmaani, ett\u00e4 vastaantulijat vaihtavat kiireesti kadunpuolta. Eip\u00e4 sill\u00e4, ett\u00e4 Tiikeri olisi minua pel\u00e4nnyt, p\u00e4invastoin! Kun p\u00e4\u00e4tin pyydyst\u00e4\u00e4 sen katuja mittaamasta, se istui syliss\u00e4ni koko matkan k\u00e4mpilleni asti eik\u00e4 edes yritt\u00e4nyt rimpuilla karkuun.<\/p>\n
<\/p>\n
22.5.1990 Tiistaina<\/p>\n
Min\u00e4 haluan heille vain hyv\u00e4\u00e4. Ajattelen heit\u00e4 kaikkia joka p\u00e4iv\u00e4, joka ikinen p\u00e4iv\u00e4. He eiv\u00e4t suo minulle ajatustakaan.<\/p>\n
<\/p>\n
23.2.1991 Lauantaina<\/p>\n
On oikeus ja kohtuus, ettei minulla ole en\u00e4\u00e4 mit\u00e4\u00e4n, sill\u00e4 aikoinaan sain kaiken kaksinkertaisesti ja heitin sen menem\u00e4\u00e4n.<\/p>\n
<\/p>\n
3.4.1994 Sunnuntaina (Palmusunnuntai)<\/p>\n
Erehdyin avaamaan t\u00e4n\u00e4\u00e4n ulko-oven. Kelloa rimputettiin niin sitke\u00e4sti ja min\u00e4 olin taas niin omissa mietteiss\u00e4ni, ett\u00e4 k\u00e4velin aivan kuin automaattiohjauksella ovelle. Oven takana minua toljotti kolme noitaa. Vanhin alkoi sitke\u00e4sti virpoa, mutta nuorempien suupielet k\u00e4\u00e4ntyiv\u00e4t alasp\u00e4in. Toinen piteli nen\u00e4\u00e4ns\u00e4. Nappasin lipaston p\u00e4\u00e4lt\u00e4 Sisu-askin, viskasin sen pienimm\u00e4n noidan koriin ja vedin oven kiinni. Noidat alkoivat pimpottaa kelloa uudestaan, mutta\u00a0 meik\u00e4poika pakeni keitti\u00f6\u00f6n. Kun uskalsin hiippailla sielt\u00e4 pois, huomasin, ett\u00e4 postiluukusta oli ty\u00f6nnetty risu. Siin\u00e4 t\u00f6rr\u00f6tti yksin\u00e4inen h\u00f6yhen. Loput h\u00f6yhenet ja pajunkissat olivat varisseet lattialle.<\/p>\n
<\/p>\n
2.8.1994 Keskiviikkona<\/p>\n
Minua uhkaa h\u00e4\u00e4t\u00f6. Naapuri oli tehnyt minusta valituksen ja sain varoituksen. Kaksi valitusta lis\u00e4\u00e4 ja saan kenk\u00e4\u00e4 t\u00e4st\u00e4 k\u00e4mp\u00e4st\u00e4! Joudun mieron tielle!<\/p>\n
<\/p>\n
3.8.1994 Torstaina<\/p>\n
Selvitin asiaa is\u00e4nn\u00f6itsij\u00e4n kanssa ja k\u00e4vi ilmi, ett\u00e4 naapuri oli valittanut asunnostani \u201dleijailevasta l\u00f6yhk\u00e4st\u00e4\u201d. Ei auta kuin siivota! Keitti\u00f6n raivaaminen tuotti tulosta. Kannoin roskiin kaksi j\u00e4tes\u00e4killist\u00e4 tyhji\u00e4 maitot\u00f6lkkej\u00e4. T\u00e4ytyy my\u00f6nt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 ne hieman haisivat. Pit\u00e4isik\u00f6h\u00e4n minun etsi\u00e4 pienempi asunto? Nurkkiin on kertynyt vuosien varrella sen verran kaikenlaista turhaa, ett\u00e4 mahtuisin varmasi hieman pienemp\u00e4\u00e4nkin koppiin, jos hankkiutuisin liiemm\u00e4st\u00e4 romusta eroon. T\u00e4ss\u00e4 luukussa on kyll\u00e4 niin edullinen vuokra, ett\u00e4 tuskinpa onnistun l\u00f6yt\u00e4m\u00e4\u00e4n yht\u00e4 halpaa asuntoa.<\/p>\n
<\/p>\n
6.5.1995 Maanantaina<\/p>\n
Taas merkillinen uni. Liisa ja Tiina olivat siamilaiset kaksoset. Heill\u00e4 oli kaksi p\u00e4\u00e4t\u00e4 ja yhteinen vartalo. Min\u00e4 kosin Tiinaa, mutta jouduin naimisiin my\u00f6s Liisan kanssa, koska Liisa ei suostunut erotusleikkaukseen. Mit\u00e4h\u00e4n se Freud t\u00e4st\u00e4 sanoisi?<\/p>\n
<\/p>\n
15.6.1995 Maanantaina<\/p>\n
Helvetti, mik\u00e4 y\u00f6! Her\u00e4sin kahden maissa itkun sekaiseen huutoon ja kirkumiseen. Olin ilmeisesti nukkunut todella sike\u00e4sti, sill\u00e4 minulta kului hetken aikaa tajuta, ett\u00e4 kuulemani meteli ei kaikunut p\u00e4\u00e4ni sis\u00e4ll\u00e4, vaan olin hereill\u00e4 ja metakka kuului naapurista. Hetken kuunneltuani ymm\u00e4rsin, ett\u00e4 kyseess\u00e4 oli naapurin pariskunnan v\u00e4lienselvittely. Ukko syytti vaimoaan pett\u00e4misest\u00e4 ja korosti v\u00e4itteit\u00e4\u00e4n ly\u00f6nnein. Vaimo vakuutti syytt\u00f6myytt\u00e4\u00e4n, itki ja huusi apua. Minun ei auttanut muu kuin soittaa poliisit paikalle.<\/p>\n
Loppuy\u00f6 menikin sitten menneisyytt\u00e4 vatvoessa. Meill\u00e4h\u00e4n k\u00e4ytiin v\u00e4h\u00e4n samantapaisia k\u00e4r\u00e4ji\u00e4 H\u00e4meenlinnassa, vaikken koskaan Liisaa ly\u00f6nytk\u00e4\u00e4n. Mutta kyll\u00e4 mekin aikamoisen metakan saimme aikaan!<\/p>\n
<\/p>\n
12.12.1997 Perjantaina<\/p>\n
T\u00e4ytin t\u00e4n\u00e4\u00e4n piruuttani loton.<\/p>\n
<\/p>\n
15.12.1997 Maanantaina<\/p>\n
K\u00e4vin taas t\u00e4n\u00e4\u00e4n ker\u00e4\u00e4m\u00e4ss\u00e4 v\u00e4h\u00e4n pulloja. Saalis ei ollut kummoinen, mutta sainpa kuitenkin ostettua maitot\u00f6lkin. L\u00e4hist\u00f6lle suuntautunut roskisten kaivelureissu sen sijaan osoittautui kannattavaksi. L\u00e4hikaupan roskiksesta l\u00f6ytyi kilon laatikko makeisia, joiden parasta ennen -p\u00e4iv\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4 ei ole viel\u00e4 l\u00e4hell\u00e4k\u00e4\u00e4n. Lieneek\u00f6 joutunut sinne vahingossa? Ei minunkaan suuni tuohesta ole! Harmi vain, ettei minulla yleens\u00e4 ole varaa makeisiin.<\/p>\n
<\/p>\n
4.1.1998 Sunnuntaina<\/p>\n
Talvi kyll\u00e4 vie minusta viimeisetkin voimat. Voisin aivan hyvin nukkua talviunta ja her\u00e4t\u00e4 vasta kev\u00e4tauringon lempeisiin s\u00e4teisiin niin kuin karhuilla on tapana.<\/p>\n
<\/p>\n
9.4.1998 Torstaina<\/p>\n
P\u00e4iv\u00e4 kului taas tyhj\u00e4\u00e4 toimittaessa. Kummallista muuten, miten helppoa aika on saada kulumaan tekem\u00e4tt\u00e4 yht\u00e4\u00e4n mit\u00e4\u00e4n. Ennen tarvitsin siihen ty\u00f6n, kaksi perhett\u00e4 ja yst\u00e4v\u00e4n. Nykyisin p\u00e4iv\u00e4t kuluvat kuin itsest\u00e4\u00e4n ja min\u00e4 vain katselen h\u00e4mm\u00e4stellen vierest\u00e4.<\/p>\n
<\/p>\n
26.5.1999 Keskiviikkona<\/p>\n
En ole ikin\u00e4 ollut lukumiehi\u00e4. Koulut tuli kyll\u00e4 k\u00e4yty\u00e4, mutta todistuksella ei k\u00e4y kehuminen. L\u00f6ysin t\u00e4n\u00e4\u00e4n paperiroskiksesta kirjan: Kalle P\u00e4\u00e4talon Ihmisi\u00e4 telineill\u00e4 Otin opuksen mukaani, mutta saapa n\u00e4hd\u00e4 tuleeko sit\u00e4 luettua. Aikaahan minulla olisi vaikka muille jakaa. En ole koskaan tyk\u00e4nnyt istua nen\u00e4 kiinni kirjassa. Jos aika k\u00e4y pitk\u00e4ksi, kaivan paperiroskiksesta muutaman ristisanateht\u00e4v\u00e4n ja ratkon niit\u00e4 Nytkin on muutama ristikko kesken. Yleens\u00e4 saan ne muutamaa kirjainta vaille valmiiksi.<\/p>\n
<\/p>\n
26.7.1999 Maanantaina<\/p>\n
T\u00e4n\u00e4\u00e4n oli merkillinen p\u00e4iv\u00e4. Juuri kun olin nukahtamassa, tajusin yht\u00e4kki\u00e4, etten ollut ajatellut kertaakaan koko p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 Liisaa enk\u00e4 Tiinaa. Se oli niin merkillinen havainto, ett\u00e4 minun auttanut muu kuin nousta yl\u00f6s s\u00e4ngyst\u00e4 ja kirjata se t\u00e4h\u00e4n vihkoon.<\/p>\n
<\/p>\n
6.11.1999 Lauantaina<\/p>\n
Olen taas vain koko p\u00e4iv\u00e4n ajan miettinyt sit\u00e4 samaa, jota mietin varmasti koko loppuel\u00e4m\u00e4ni: mit\u00e4h\u00e4n Liisalle ja Tiinalle kuuluu? Pojatkin ovat jo t\u00e4ysi-ik\u00e4isi\u00e4 ja heill\u00e4 on varmaan jo lapsia. Min\u00e4 saatan olla isois\u00e4, mutta en saa tiet\u00e4\u00e4 sit\u00e4 koskaan! Sama vanha fantasia on piinannut minua aamusta l\u00e4htien: etsisin heid\u00e4t k\u00e4siini ja aloittaisin alusta. Mutta kumman kanssa, Tiinan vai Liisan? Ja ent\u00e4s jos Liisan ovella olisikin vastassa Rami? Tai jos Tiina olisi l\u00f6yt\u00e4nyt uuden miehen? Tai jos lapsukaiset asuisivatkin yh\u00e4 kotona ja antaisivat minulle kunnon selk\u00e4saunan. T\u00e4t\u00e4 kelaa olen py\u00f6ritellyt p\u00e4\u00e4ss\u00e4ni siit\u00e4 asti, kun l\u00e4hdin H\u00e4meenlinnasta, mutta vastausta en ole viel\u00e4 keksinyt. Joku minua viisaampi on joskus sanonut, ett\u00e4 jos ei tied\u00e4, mit\u00e4 tekisi, ei pid\u00e4 tehd\u00e4 mit\u00e4\u00e4n. Siin\u00e4p\u00e4 mainio el\u00e4m\u00e4nohje, jota noudattaen olen p\u00e4\u00e4ssyt todella pitk\u00e4lle! Joku voisi kutsua sit\u00e4 apatiaksi, mutta min\u00e4 v\u00e4it\u00e4n silti el\u00e4v\u00e4ni omassa pikku umpiossani vain suojellakseni minulle rakkaita ihmisi\u00e4 heid\u00e4n pahimmalta viholliseltaan: minulta. On minulla toinenkin fantasia, jota olen el\u00e4tellyt siit\u00e4 l\u00e4htien, kun poikani meniv\u00e4t kouluun. Jonakin p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 postilaatikostani putoaa kirje. Se on Nikon tai Timin kirjoittama. H\u00e4n on tehnyt kaikkensa saadakseen selville osoitteeni. H\u00e4n kirjoittaa, ettei h\u00e4nell\u00e4 ole mit\u00e4\u00e4n hampaankolossa. Ett\u00e4 h\u00e4n ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 oikein hyvin, miksi minun piti tehd\u00e4 niin kuin tein. H\u00e4n antaa minulle t\u00e4ydellisen synninp\u00e4\u00e4st\u00f6n. H\u00e4n ei vaadi minulta mit\u00e4\u00e4n. H\u00e4nell\u00e4 on vain yksi pyynt\u00f6: h\u00e4n haluaisi palavasti tavata minut, is\u00e4ns\u00e4.<\/p>\n
<\/p>\n
8.11.1999 Maanantaina<\/p>\n
Miten aikuinen mies voi el\u00e4\u00e4 p\u00e4\u00e4 pilviss\u00e4? Mutta minulla ei ole muuta kuin fantasiani. Olen kuvitellut sen kirjeen tuhanteen kertaan. Ensin se oli kirjoitettu ekaluokkalaisen yksinkertaisilla tikkukirjaimilla, t\u00e4ynn\u00e4 kirjoitusvirheit\u00e4 ja pienelle lapselle ominaista vilpitt\u00f6myytt\u00e4. \u201dRakas is\u00e4!\u201d se alkoi. Kun vuodet kuluivat, k\u00e4siala muuttui yh\u00e4 varmemmaksi. Haparoivat harakanvarpaat vaihtuvat selkeisiin kirjaimiin. Nykyisin kirje on kirjoitettu koneella. Poikani ovat tietysti menestyneet hyvin el\u00e4m\u00e4ss\u00e4\u00e4n uhraukseni ansiosta. Jos min\u00e4 olisin j\u00e4\u00e4nyt maisemiin, kaikki olisi toisin. Poikani olisivat samanlaisia alkoholisteja kuin is\u00e4ns\u00e4kin. Mutta ei! Timi tai Niko istuu mukavassa nahkatuolissaan, uusi tietokone edess\u00e4\u00e4n ja kirjoittaa el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 t\u00e4rkeint\u00e4 kirjett\u00e4. Kaikki on anteeksi annettu, kunhan vain suostun tapaamaan h\u00e4net.<\/p>\n
<\/p>\n
31.12.1999 Perjantai<\/p>\n
Her\u00e4sin ennen puolta y\u00f6t\u00e4 hirve\u00e4\u00e4n paukkeeseen ja p\u00e4\u00e4tin l\u00e4hte\u00e4 ulos katsastamaan tilannetta. Se on n\u00e4k\u00f6j\u00e4\u00e4n uusi vuosi tullut kyl\u00e4\u00e4n, vaikka joulukin meni minulta kokonaan ohi.<\/p>\n
<\/p>\n
8.7.2000 Lauantaina.<\/p>\n
Minulla on ollut viime p\u00e4ivin\u00e4 omituisen v\u00e4synyt olo. Vanhuus ei tule yksin, heh, heh! Juhlin eilen 52-vuotissyntym\u00e4p\u00e4iv\u00e4\u00e4ni juomalla yhden ykk\u00f6soluen ja katselemalla hetken aikaa televisiota kapakan ikkunasta. Olisi Liisakin hykerrellyt onnesta, jos olisi n\u00e4hnyt, kuinka siivosti k\u00e4ytt\u00e4ydyin!<\/p>\n
<\/p>\n
13.5.2003 Tiistaina<\/p>\n
Veri kiehahti taas t\u00e4n\u00e4\u00e4n, kun joku lukutaidoton mainostenjakaja oli tunkenut postiluukustani reklaamin, vaikka lapussa seisoo kissan kokoisin kirjaimin, etten halua mainoksia. Kun n\u00e4en sen perkeleen, saa kuulla kunniansa!<\/p>\n
<\/p>\n
28.7.2005 Torstaina<\/p>\n
Jouduin t\u00e4n\u00e4\u00e4n sitten kuitenkin menem\u00e4\u00e4n hammasl\u00e4\u00e4k\u00e4riin, vaikka olin jo vannonut, ett\u00e4 kiskon hampaan vaikka itse suustani ennen kuin menen lekurin pakeille. Hulluahan se on, ett\u00e4 kaltaiseni iso mies pelk\u00e4\u00e4 niinkin mit\u00e4t\u00f6nt\u00e4 asiaa, mutta niin se vain on. Armeijan konitohtori j\u00e4tti minulle sitke\u00e4n hammasl\u00e4\u00e4k\u00e4rikammon eik\u00e4 se osoita lievenemisen merkkej\u00e4. Intiss\u00e4h\u00e4n minulta paikattiin ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa hammas. Toimitus sattui niin, ett\u00e4 meinasi taju l\u00e4hte\u00e4. Ei puhettakaan, ett\u00e4 l\u00e4\u00e4k\u00e4ri olisi k\u00e4ytt\u00e4nyt mit\u00e4\u00e4n puudutusaineita! Muistaakseni Rami k\u00e4rsi ihan yht\u00e4 kovasta hammasl\u00e4\u00e4k\u00e4ripelosta kuin min\u00e4kin. Armeijan harmaissahan sekin sai alkunsa, saman lekurin pihdeiss\u00e4 \u2013 ihan kirjaimellisesti.<\/p>\n
Hammas vihoitteli viime torstaista alkaen ja eilen p\u00e4\u00e4tin vet\u00e4\u00e4 sen pois. Valitettavasti vanha kunnon lanka & ovi -temppu ei t\u00e4ll\u00e4 kertaa onnistunutkaan, sain aikaiseksi vain n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4n verilammikon. Ei siis auttanut kuin turvautua ammattilaiseen. Yll\u00e4tys olikin suuri, kun lekuri tarjosi heti miest\u00e4 vahvempaa, kun kuuli, ett\u00e4 minulla on traumoja. Teki mieli heti soittaa Ramille ja suositella l\u00e4\u00e4k\u00e4ri\u00e4 h\u00e4nellekin. Hassua, en edes muista, milloin viimeksi ajattelin Ramia. Mit\u00e4h\u00e4n h\u00e4nelle mahtaa kuulua? Olen n\u00e4hnyt useammankin kerran sellaista unta, ett\u00e4 Rami ja Liisa ovat perustaneet uusperheen ja Rami on oikein adoptoinut Nikon. Luin joskus jostakin, ett\u00e4 unet ovat toteutumattomia pelkoja tai haaveita. Muistan ajatelleeni silloin, etten ole j\u00e4rjett\u00f6m\u00e4mp\u00e4\u00e4 v\u00e4itett\u00e4 kuullut. Ai ett\u00e4 unelmoisin siit\u00e4, ett\u00e4 olen porkkana! Sellaista untahan olen n\u00e4hnyt lapsesta asti: \u00e4iti vet\u00e4\u00e4 minut maasta, pesee minut ja alkaa kuoria. Mutta t\u00e4m\u00e4n unen kohdalla teoria todella pit\u00e4\u00e4 paikkansa. En mit\u00e4\u00e4n muuta en\u00e4\u00e4 jaksakaan toivoa kuin ett\u00e4 Rami olisi pit\u00e4nyt Liisasta huolta. Min\u00e4h\u00e4n en siihen pystynyt, vaikka niin Ramille vannoinkin.<\/p>\n
<\/p>\n
29.7.2005 Perjantaina<\/p>\n
Luin juuri tuon edellisen merkint\u00e4ni, jota kyyneleet koristavat. Minun olisi totisesti pit\u00e4nyt synty\u00e4 naiseksi, ei ole toista n\u00e4in herkk\u00e4\u00e4 miest\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 maassa! M\u00e4rehdin vain vanhoja ja vetistelen itsekseni. En olisi t\u00e4llaista vanhuutta itselleni osannut kuvitella. Parempi olisi, etten en\u00e4\u00e4 kaivelisi menneit\u00e4, mutta eip\u00e4 minulla ole muutakaan. Tied\u00e4n aivan hyvin, ett\u00e4 minun el\u00e4m\u00e4ni loppui sin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, kun l\u00e4hdin H\u00e4meenlinnasta. Minulla ei ole el\u00e4m\u00e4lt\u00e4 en\u00e4\u00e4 mit\u00e4\u00e4n odotettavaa. Eik\u00e4 minulla ole sille mit\u00e4\u00e4n annettavaakaan, ei ole ollut en\u00e4\u00e4 vuosiin.<\/p>\n
<\/p>\n
5.1.2010<\/p>\n
Koulustakaan en muista en\u00e4\u00e4 mit\u00e4\u00e4n. Paitsi sen, ett\u00e4 kotitaloustunnilla opetettiin, ett\u00e4 juustoa pit\u00e4isi h\u00f6yl\u00e4t\u00e4 vuoron per\u00e4\u00e4n kummastakin suunnasta, ettei toisen puoli kutistuisi ihan olemattomaks. Meill\u00e4 juustokin h\u00f6yl\u00e4ttiin v\u00e4\u00e4rin.<\/p>\n
<\/p>\n
2.2.2010 Tiistaina<\/p>\n
N\u00e4in viime y\u00f6n\u00e4 merkillist\u00e4 unta. Minut kutsuttiin kertausharjoituksiin. Kun saavuin paikalle, minut toivotti tervetulleeksi kenraali. H\u00e4n sanoi, ett\u00e4 minun pit\u00e4isi l\u00e4p\u00e4ist\u00e4 arvovaltaisen raadin suorittama koe. Jos l\u00e4p\u00e4isisin kokeen, p\u00e4\u00e4sisin osallistumaan kertausharjoituksiin, mutta mik\u00e4li reputtaisin, menett\u00e4isin sotilasarvoni. H\u00e4mmennyin niin, ett\u00e4 aloin hikoilla kuin helvetiss\u00e4. Yritin pyyhki\u00e4 hike\u00e4 vaivihkaa otsaltani, ettei kenraali huomaisi, kuinka peloissani olin. H\u00e4n ohjasi minut avaraan huoneeseen, jonka keskell\u00e4 oli p\u00f6yt\u00e4. P\u00f6yd\u00e4n \u00e4\u00e4ress\u00e4 istui arvovaltainen raati: Oravan perhe. He alkoivat kysell\u00e4 minulta vuosilukuja. Min\u00e4 vuonna muutin heid\u00e4n luokseen asumaan? Min\u00e4 vuonna herra Oravan is\u00e4 kuoli? Min\u00e4 vuonna Oravat meniv\u00e4t naimisiin? En tiennyt vastausta yhteenk\u00e4\u00e4n kysymykseen. Koko kuulustelun ajan herra Orava py\u00f6ritteli k\u00e4dess\u00e4\u00e4n valkoista j\u00e4niksenk\u00e4p\u00e4l\u00e4\u00e4. Tiesin, ett\u00e4 olin reputtanut kokeen. Ennen kuin raati ehti sanoa mit\u00e4\u00e4n, k\u00e4\u00e4nnyin selin siihen ja nostin takin lievett\u00e4ni. Sen alta paljastui l\u00e4hes karvaton oravanh\u00e4nt\u00e4. Kun Oravat n\u00e4kiv\u00e4t sen, he alkoivat nauraa. Rouva Orava nauroi niin kovasti, ett\u00e4 h\u00e4n joutui pyyhkim\u00e4\u00e4n kyyneli\u00e4 silmist\u00e4\u00e4n. Kun her\u00e4sin, minulla oli todella surullinen olo, aivan kuin olisin juuri saanut tiet\u00e4\u00e4 jonkun l\u00e4heisen ihmisen kuolemasta. Kaivoin vanhan valokuva-albumin esiin. Selasin ja selasin sit\u00e4 turhautuneena ja lopulta raivon vallassa, mutta uskottava se on: minulla ei ole kuvan kuvaa Oravan perheest\u00e4 Sitten tajusin, ett\u00e4 vaikka olin juuri n\u00e4hnyt heid\u00e4t unessa, todellisuudessa en en\u00e4\u00e4 edes muista, milt\u00e4 he n\u00e4yttiv\u00e4t.<\/p>\n
<\/p>\n
4.4.2010 Palmusunnuntai<\/p>\n
Joku on rimputtanut kelloani koko aamun. Ehdin jo pel\u00e4t\u00e4, ett\u00e4 siell\u00e4 on poliisi, mutten itsek\u00e4\u00e4n keksinyt mit\u00e4\u00e4n syyt\u00e4, miksi sinivuokot haluaisivat vierailla luonani. Sitten rappuk\u00e4yt\u00e4v\u00e4st\u00e4 alkoi kuulua hoilotus: \u201dVirvon, varvon, tuoreeks, terveeks\u2026\u201d Se on sitten p\u00e4\u00e4si\u00e4inen taas. Tuli mieleen se yksi palmusunnuntai, jolloin erehdyin avaamaan oven muutamalle viattomalle lapsirukalle, jotka eiv\u00e4t varmaan ikin\u00e4 unohda sit\u00e4 hirmuista n\u00e4ky\u00e4. Minua alkoi h\u00e4vett\u00e4\u00e4 niin, ett\u00e4 menin sin\u00e4 iltana suihkuun, ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa todella pitk\u00e4\u00e4n aikaan. Kun nyt alan oikein muistella, niin siit\u00e4 se perinne taisikin l\u00e4hte\u00e4, ett\u00e4 k\u00e4yn suihkussa aina, kun kuulen nuo maagiset sanat rappuk\u00e4yt\u00e4v\u00e4st\u00e4. Se olisi siis taas se aika vuodesta. Mutta taidan t\u00e4n\u00e4 vuonna olla laiska ja tehd\u00e4 poikkeuksen. Kerkeeh\u00e4n sit\u00e4.<\/p>\n
<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Pasi Rauhala kirjoitti muistiin p\u00e4iv\u00e4n tapahtumia vuodesta 1963 aina kuolemaansa asti.<\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":845,"parent":0,"menu_order":3,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","template":"","meta":{"jetpack_post_was_ever_published":false,"footnotes":""},"jetpack_shortlink":"https:\/\/wp.me\/P1l8lY-e0","jetpack_sharing_enabled":true,"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/kotimuseo.com\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/868"}],"collection":[{"href":"https:\/\/kotimuseo.com\/wp-json\/wp\/v2\/pages"}],"about":[{"href":"https:\/\/kotimuseo.com\/wp-json\/wp\/v2\/types\/page"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/kotimuseo.com\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/kotimuseo.com\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=868"}],"version-history":[{"count":10,"href":"https:\/\/kotimuseo.com\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/868\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":878,"href":"https:\/\/kotimuseo.com\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/868\/revisions\/878"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/kotimuseo.com\/wp-json\/wp\/v2\/media\/845"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/kotimuseo.com\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=868"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}